suprasegmentaalisuutta

Suprasegmentaalisuus on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan puheen ominaisuuksia, jotka ulottuvat yksittäisten äänteiden yli. Näihin kuuluvat muun muassa intonaatio, painotus, rytmi ja kesto sekä puheen nopeus ja tauot. Näiden piirteiden kautta puhe saa merkityksiä, joita pelkät segmentit eivät yksin määrittäisi. Suprasegmentaalisuus vaikuttaa sekä viestin tarkennukseen että sen pragmatiikkaan.

Keskeisiä komponentteja ovat intonaatio, painotus, rytmi ja kesto sekä tauot ja puheen tempo. Intonaatio kuvaa lausunnan melodista etenemistä ja voi vahvistaa kysymys- ja väitelauseen merkityksen. Painotus antaa puhujalle kyvyn korostaa uutta tai tärkeää informaatiota; rytmi ja kesto liittyvät tavujen pituuteen sekä puheen vuorotteluun. Näin piirteet muodostavat puheen sävyn, jolloin sama lause voi saada erilaisen merkityksen riippuen siitä, miten se esitetään.

Funktionaalisesti suprasegmentaalisuus auttaa ilmaisemaan asenteita, epävarmuutta sekä fokuksen kohdentamista ja syntaksin rakenteen erottamista. Sen avulla kuuntelija voi rakentaa lauseesta kokonaisuuden ja ymmärtää puhujan intention.

Suomen kielellä suprasegmentaalisuus näkyy sekä sanapainon että intonaation kautta. Sanan paino on tavallisesti ensimmäisellä tavulla, mutta intonaatio osoittaa lauseen tarkoituksen ja roolin; kysymykset ja muut reeltoivat merkitykset voivat erottua pelkän sisällön lisäksi äänen sävyllä. Tutkimuksessa ja sovelluksissa suprasegmentaalista dataa analysoidaan äänitteiden avulla ja merkitään standardoituihin prosodian luokitusjärjestelmiin.