suojelutarpeet

Suojelutarve tarkoittaa tarvetta suojella kulttuurihistoriallisesti merkittävää kohdetta, kuten rakennusta, arkeologista paikkaa tai kulttuuriperintömaisemaa. Käytössä oleva käsite auttaa arvioimaan, mitkä kohteet ansaitsevat suojelua lainsäädännön ja viranomaisten suunnitteluprosessien kautta. Suojelutarpeen todentaminen ei itsessään luo automaattista suojelua, vaan ohjaa myöhempiä päätöksiä ja toimenpiteitä.

Suojelutarpeen arviointi tapahtuu usein paikallisesti kunnan suunnittelutyön sekä alueellisten tai kansallisten viranomaisten, kuten Museoviraston, kautta. Arvioinnin kriteereitä voivat olla kohteen historiallinen merkitys, harvinaisuus, säilyneisyys, arkeologinen arvo sekä kulttuurihistoriallinen ja maisemallinen kokonaisarvo. Myös ympäristön todettu merkitys ja kehittämistarpeet otetaan huomioon.

Jos suojelutarve todetaan, kohteelle voidaan harkita suojelutoimenpiteitä tai rajoituksia rakentamisen ja maa-alueiden käytön suunnittelussa. Tämä voi ilmetä esimerkiksi maakuntakaavojen, yleiskaavojen tai asemakaavojen rajoituksina sekä erityisten suojelu- tai hoitosuunnitelmien muodossa. Lopullinen suojelustatus ja siihen liittyvät toimenpiteet määräytyvät lainsäädännön ja viranomaisten päätösten mukaan.

Lainsäädäntö ja hallinto tarjoavat välineet suojelutarpeen toteuttamiseen. Keskeisiä viitekehyksiä ovat maankäyttö- ja rakennuslaki sekä muinaismuistolaki, joiden puitteissa kulttuuriperinnön suojeleminen ja sen huomioiminen suunnittelussa toteutetaan. Suojelutarpeen käsitteet voivat siten osaltaan ohjata sekä kulttuuriperinnön säilyttämistä että kehittämistarpeiden yhteensovittamista.

See also: kulttuuriperintö, historiallisen ympäristön suojelu, arkeologia, Museovirasto.