suojeluskykyarvioihin

Suojeluskykyarvioihin on suomalaisessa riskienhallinnassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan organisaation tai infrastruktuurin suojelukykyjen arviointia uhkien varalta. Arviointi kattaa sekä fyysisen että operatiivisen suojelun osa-alueet: turvallisuusteknologiat, pääsynhallinta, henkilöstön valmiudet, hätätoimenpiteet sekä tiedon- ja kyberturvallisuus. Tavoitteena on tunnistaa puutteet ja riskit sekä tuottaa konkreettinen suunnitelma suojelukyvyn vahvistamiseksi.

Menetelmässä arvioidaan nykyiset suojelutoimenpiteet suhteessa tunnistettuihin uhkiin. Keskeisiä vaiheita ovat riskinarviointi, haavoittuvuusanalyysi ja vertailu sovellettaviin standardeihin tai kriteereihin. Aineisto kerätään sekä kirjallisista asiakirjoista että kenttätarkastuksista, haastatteluita sekä mahdollisista harjoituksista. Tuloksena syntyy raportti, joka kuvaa suojelukyvyn tason, merkittävät aukot sekä suositellut toimenpiteet ja niiden priorisoinnin.

Soveltuvuusalueet ja käyttäjät kattavat kriittisen infrastruktuurin toimijat, yritykset, julkiset organisaatiot sekä suurten tapahtumien järjestäjät. Arvioita voidaan tehdä erikseen rakennuksille, alueille tai palveluputkille, ja niiden tarkoituksena on ohjata investointeja, suunnittelua ja operatiivista toimintaa riskien minimoimiseksi.

Rajoitteet ja kehittäminen: Suojeluskykyarviointi voi sisällöltään olla monimutkainen ja riippua käsillä olevan organisaation kontekstista sekä saatavilla olevasta tiedosta. Siksi arviointi tulisi päivittää säännöllisesti osana jatkuvaa riskienhallintaa, ja sen tuloksia tulisi sovittaa yhteen muiden turvallisuus- ja jatkuvuusohjelmien kanssa. Yhteydet standardeihin ja käytäntöihin, kuten riskienhallinnan ja liiketoiminnan jatkuvuuden johtamiseen, tukevat arvioinnin systemaattisuutta.