suodatusalueen

Suodatusalueen käsite viittaa alueeseen, jossa käsitelty jätevesi imeytyy maaperään ja puhdistuu biologisten sekä fysikaalisten prosessien kautta ennen vedenkierroksen jatkumista maaperään. Se on yleinen osa haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä Suomessa ja monissa muissa yhteiskäyttöisissä ratkaisuissa.

Suodatusalueen rakenne ja toiminta perustuvat veden jakeluun ja maaperän suodatukseen. Tyypillisesti alue koostuu ohuesta tai paksummasta kerroksesta sora- tai raekoneiltaan soveltuvaa kalliomursketta sekä jakeluputkista tai jakourista, joissa käsitelty jäteveteen saadaan tasaisesti leviämään koko alueelle. Suodatusalueen pääosaa muodostaa maaperä, jonka kemialliset, biologiset ja fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat veden puhdistumiseen ennen sen siirtymistä syvemmälle.

Suunnittelu ja ympäristövaatimukset ovat kriittisiä. Suodatusalueen mitoitus riippuu asukasmäärästä, vuodessa käsiteltävän jätevesimäärän lisäksi maaperän läpäisykyvystä, ilmastosta ja maaperän laadusta. Täällä korostuvat riittävät etäisyydet vesistöihin, porakaivoomauksiin ja rakennusten rakenteisiin sekä maaperän sopivuus hyvin vettä läpäiseväksi. Mikäli maaperä on liian tiivistä tai pohjaveden korkea, suodatusalue ei välttämättä sovellu, ja vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten mäntä- tai kohdistettu jakelu, voidaan harkita.

Huolto ja ylläpito ovat olennaisia osa-alueita. Jätevesien vakiot aina kunnossapitoon liittyvät toimenpiteet, kuten septitankin ja mahdollisen esikäsittelyn puhdistaminen sekä alueen huopa- ja suojakerrosten tarkastus. Alueen tulee pysyä maaperällisesti esteettömänä; kovat ajoneuvot, puujuuriston hallinta ja kemikaalien hulevesien välttäminen parantavat suodatusalueen toimintaa pitkällä aikavälillä.

Sääntely ja ympäristövaikutukset korostavat turvallista ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Suodatusalueet ovat usein säädeltyjä, ja niiden suunnittelu sekä ylläpito on usein viranomaistuen piirissä; alueen valinta ja mitoitus tehdään paikallisten ohjeiden ja rakennusmääräysten mukaan.