sulfidimineraalit

Sulfidimineraalit ovat mineraaleja, joissa rikkisidos (S) on sitoutunut metallisiin tai puolimetallisiin alkuaineisiin. Niiden kiderakenne muodostuu usein sulfide-ioneista, ja ne voivat esiintyä sekä yksittäisinä kiteinä että suurina oreina. Sulfidimineraaleilla on keskeinen asema sekä geologian ymmärtämisessä että metallien taloudellisessa hyödyntämisessä, sillä monet tärkeät metallit, kuten kupari, sinkki, lyijy ja molybdeeni, esiintyvät sulfideina.

Yleisimmät sulfidimineraalit ovat yksinkertaisia sulfidiryhmiä ja monimutkaisempia sulfosalleja. Esimerkkejä ovat pyriitti FeS2, galena PbS, sfaleriitti ZnS, chalcopyrite CuFeS2 ja bornite Cu5FeS4. Myös molybdeniitti MoS2 ja pyrrhotite Fe1−xS ovat tavallisia. Sulfosallit, kuten tetrahedriitti Cu12Sb4S13, ovat monimutkaisempia mutta luokitellaan usein sulfideiksi.

Esiintymis- ja muodostumistavat: sulfideja esiintyy hydrotermallisissa oreissa sekä magmaisissa ja sedimentaarisissa ympäristöissä. Ne voivat muodostua, kun magmasta erittyvä neste saostuu tai hydrotermiset nesteet muuttuvat lämpötilan ja paineen vaikutuksesta. Ne ovat usein yhteydessä toisiin malmigeologian ilmiöihin ja korreloivat tietyillä alkuaineilla, kuten Cu, Zn, Pb ja Ni.

Ominaisuudet: sulfideilla on metallinen kiilto ja usein tumman hopeinen tai kullanrusehtava väri sekä korkea tiheys. Ne voivat olla kiinteitä, massiivisia ja niiden kovuus vaihtelee. Reagointi ympäristön olosuhteissa voi johtaa rikkihapon muodostumiseen, mikä liittyy ympäristövaikutuksiin kuten happamoitumiseen.

Taloudellinen merkitys ja ympäristö: sulfidimineraalit ovat monien metallien ensisijaisia lähteitä. Esimerkiksi galena (lyijy), sfaleriitti (sinkki), chalcopyrite (kupari) ja molybdeniitti (molybdeeni) ovat tärkeitä malmiesimerkkejä. Louhinta ja jalostus voivat aiheuttaa ympäristöhaasteita, kuten happamoituvia vesiä ja raskasmetallien vapautumista, jolloin asianmukainen ympäristöhuolto on välttämätöntä.