stressihormoneja

Stressihormoneja tarkoitetaan elimistön vasteessa vapautuvia hormoneja, jotka auttavat kehoa ja mieltä selviytymään uhista tai vaatimuksista. Tärkeimmät vaikutukset syntyvät nopeasti sympaattisen hermoston aktivoitumisen sekä hypotalamus-aivolisäke-kadun (HPA-akselin) kautta. Lisämunuaisen ydin erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia kiireellisissä tilanteissa, kun taas lisämunuaisen kuori vapauttaa kortisolia pidemmän aikavälin säätelyyn. CRH:n ja ACTH:n rooli on regulatiivinen: ne käynnistävät HPA-akselin, joka ylläpitää kortisolivastetta.

Adrenaliini ja noradrenaliini aiheuttavat nopean, minuuttien keston vasteen: sydämen sykkeen ja verenpaineen nousu, keuhkoputkien laajentuminen, pupillien laajentuminen sekä verenkierron suuntautumisen lihaksiin ja aivoihin. Lisäksi maksasta vapautuu glukoosia glykogenolyysin kautta, jotta kudokset saavat nopeaa energiaa. Näiden hormonien vaikutus on välitön ja lyhytkestoinen, ja ne voivat lisätä hikoilua sekä parantaa valppautta.

Kortisoli vapautuu asteittaisemmin ja vaikuttaa useisiin kudoksiin pidemmällä aikajaksolla. Se lisää glukoosin tuotantoa maksassa, mobilisoi rasvoja ja proteiineja energiaksi sekä passiivisesti muokkaa immuunivastetta ja tulehdusta. Kortisolisäteily säädellään HPA-akselin kautta: hypotalamus erittää CRH, joka stimuloi aivolisäke-eritteellä ACTH:n, ja ACTH puolestaan ohjaa lisämunuaiskuoren kortisolin tuotantoa.

Krooninen tai toistuva stressi voi johtaa HPA-akselin säätelyn häiriöihin ja pitkäaikaisiin terveysvaikutuksiin, kuten verensokerin hallinnan muutoksiin, kohonneeseen verenpaineeseen sekä immuunivasteen muokkaukseen. Stressihormoneilla on merkittävä rooli sekä terveyden säätelyssä että sairauksien kehittymisessä, ja niiden tasapaino on yksilöllisesti kytköksissä elämäntapoihin ja psykologiseen hyvinvointiin.