sovituksessa

Sovituksessa on suomalainen termi, joka kuvaa tilaa tai prosessia, jossa riita tai konflikti käsitellään sovittelun tai ratkaisun saavuttamisen tavoitteella. Sana muodostuu sanasta sovitus (settlement, reconciliation) ja inessiivisestä suffixistä -ssa, jolloin sen merkitys on “saattaa olla sovituksessa” tai “sovittelussa”. Käytännössä sovituksessa viitataan tilanteeseen, jossa osapuolet pyrkivät löytämään yhteisymmärryksen neuvottelun eri vaiheissa.

Käyttökontekstit ja merkitys. Sovittuksessa esiintyvyys on yleistä niin riita- kuin firma- ja perheoikeudellisissa asioissa sekä työ- ja kaupallisissa konflikteissa. Sitä käytetään sekä oikeudellisissa dokumenteissa että uutisoinnissa kuvaamaan sitä, että osapuolet ovat mukana neuvotteluissa tai että osapuolten välille on jo sovittu sopimus. Sovittelu voidaan toteuttaa tuomioistuimen kautta, tuomarin johdolla, tai vapaaehtoisesti riippumattoman sovittelijan avulla; tiedonvaihto on useimmiten luottamuksellista.

Prosessi. Yhteisen ratkaisun etsiminen alkaa usein osapuolien ja sovittelijan tai mediatorin johtamista neuvotteluista. Tavoitteena on tunnistaa osapuolten intressit, laatia vaihtoehtoja ja lopulta kirjallinen sovintopäätös tai sopimus. Mikäli sopimukseen päästään, se voidaan allekirjoittaa ja, joissakin tapauksissa, käräjäoikeuden vahvistettavaksi. Mikäli sovintoa ei saavuteta, asia etenee oikeudenkäyntiin tai muuhun ratkaisuun.

Oikeudellinen vaikutus ja hyödyt. Sovittelu sekä sovittu ratkaisu voivat vähentää oikeudenkäyntikustannuksia ja nopeuttaa asian päättämistä. Sopimus on sitova, kun osapuolet allekirjoittavat sen, ja se on yleensä täytäntöönpanokelpoinen kuten mikä tahansa sopimus. Sovittelu korostaa konfliktin lieventämistä ja palauttaa osapuolten toiminnan perusteet.

Näin ollen sovituksessa kuvaa tilaa, jossa osapuolet etsivät yhteistä ymmärrystä ja mahdollisen sitovan ratkaisun saavuttamista sovittelun keinoin.