sovittelussa

Sovittelussa tarkoittaa tilaa tai prosessia, jossa erimieliset osapuolet etsivät ratkaisua kolmannen, neutraalin sovittelijan avulla. Sovittelija auttaa osapuolia ilmaisemaan intressinsä, määrittelemään kiistan keskeiset kysymykset ja löytämään yhteisesti hyväksyttävän ratkaisun. Menettely on vapaaehtoinen ja luottamuksellinen, eikä sovittelija päätä osapuolten puolesta.

Sovittelun lopputuloksena syntyy usein kirjallinen sopimus, joka on sitova, jos osapuolet niin sopivat. Sopimus voi olla erillinen ratkaisu tai myöhemmin vahvistettu oikeudessa. Sovittelijana toimiva henkilö ei anna tuomiota vaan ohjaa neuvottelua, edistää vuorovaikutusta ja auttaa löytämään luovia, joustavia vaihtoehtoja.

Sovittelu soveltuu monenlaisiin kiistoihin. Yleisiä aloja ovat siviili- ja yrityssopimukset, perheasiat (esimerkiksi vanhemmuuden tai elatussopimusten rakentaminen) sekä työpaikka- ja naapurustokiistat. Suomessa sovittelua käytetään sekä ennen oikeudenkäyntiä että sen aikana tai satunnaisesti erimielisyyden ratkaisemisen tukena, ja tarjonta koostuu sekä julkisesti että yksityisesti toimivista sovittelijoista.

Prosessi vaihtelee, mutta tyypillisesti siihen kuuluu valmistelu, yhteiset sovittelukeskustelut sekä mahdolliset erilliset neuvotteluvuoropajat (caucuses), joiden aikana osapuolilla on mahdollisuus käsitellä erimielisyyksiä yksin. Sovittelun tavoitteena on kestävää, osapuolten omiin tarpeisiin vastaavaa ratkaisua sekä kustannusten ja ajankäytön säästämistä verrattuna oikeudenkäyntiin.