Sovittelun

Sovittelun on kiistojen ratkaisemisen muoto, jossa neutraali välittäjä auttaa riitaisia osapuolia löytämään molempia tyydyttävän ratkaisun. Toisin kuin oikeudellinen ratkaisu, sovittelu on vapaaehtoista, ja lopullinen ratkaisu syntyy osapuolten yhteisellä sopimuksella.

Välittäjä toimii keskustelun mahdollistajana. Hän ei päätä lopputulosta, vaan auttaa osapuolia tunnistamaan todelliset intressit, kartoittamaan vaihtoehtoja ja eheyttämään vuorovaikutusta. Tapaamiset ovat yleensä luottamuksellisia, eikä välittäjä saa paljastaa käsiteltyä tietoa ulkopuolisille. Jos osapuolet muokkaavat ja allekirjoittavat kirjallisen sopimuksen, sovittelusta voi tulla sitova.

Sovittelua käytetään laajasti eri konteksteissa: yksityishenkilöiden välisissä riidoissa, perheoikeudellisissa kysymyksissä, työ- ja yritysriidoissa sekä paikallisissa naapurikiistoissa. Kansainvälisissä tapauksissa sovittelu voi tukea monikansallisia neuvotteluja.

Prosessi etenee usein valmistelulla, jossa sovittelija haastattelee osapuolia erikseen sekä yhdessä. Seuraavaksi järjestetään yhteinen keskustelu, joka johtaa vaihtoehtojen kartoitukseen ja lopulta kirjalliseen sopimukseen.

Sovittelun etuja ovat kustannusten ja ajan säästö sekä suhteiden säilyminen. Rajoituksina mainitaan, että osapuolten on oltava halukkaita neuvottelemaan ja ratkaisun on oltava oikeudellisesti pätevä, jos se halutaan panna täytäntöön oikeudellisesti. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, asia voi siirtyä oikeudelliseen menettelyyn.