sovittelumenettely

Sovittelumenettely on riitojen ratkaisemisen muoto, jossa osapuolet hakevat yhteisymmärrystä neutraalin sovittelijan avulla. Menettelyn tavoitteena on löytää molempien osapuolien hyväksyttävä ratkaisu ilman lopullista oikeudellista päätöstä. Sovittelu perustuu vapaaehtoisuuteen, luottamuksellisuuteen ja osapuolten itsemääräämisoikeuteen: sovittelija ei päätä osapuolten puolesta, vaan auttaa keskusteluja ja tarjottavia vaihtoehtoja.

Prosessi etenee yleensä siten, että osapuolet sopivat sovittelusta, asettavat tavoitteet ja laativat menettelysäännöt. Tapaamisia voidaan järjestää kaikissa yhdessä sovellettavissa muodossa, ja tarvittaessa järjestetään erillisiä yksityisiä keskusteluja (caucus). Riidan osapuolilla on mahdollisuus esittää omat näkemyksensä, ja sovittelija auttaa laatimaan monipuolisia ratkaisuvaihtoehtoja. Mikäli osapuolet saavuttavat yhteisymmärryksen, laaditaan kirjallinen sovintosopimus, joka usein on sitova.

Sovittelumenettelyn etuja ovat muun muassa nopeus ja kustannussäästöt verrattuna oikeudenkäyntiin, joustavat ja räätälöidyt ratkaisut sekä säilynyt suhde osapuolten välillä. Luottamuksellisuus lisää osapuolten halukkuutta jakaa herkempiäkin asioita ja helpottaa ratkaisuja, joita ei oltaisi voitu saavuttaa oikeudenkäynnissä.

Rajoitteet liittyvät siihen, ettei kaikki tapaukset sovellu sovitteluun. Osapuolet täytyy olla motivoituneita neuvotteluihin, ja joissakin tapauksissa oikeudellinen päätös tai virallinen menettely voi olla välttämätön. Sovittelu voi olla osa laajempaa riidanratkaisujärjestelmää, ja sitä voidaan tarjota sekä julkisesti että yksityisesti, sekä tuomioistuimen että muiden toimijoiden kautta.