sovellusvirtualisointi

Sovellusvirtualisointi on tietotekniikan ala, jossa sovellukset toimitetaan ja suoritetaan eristetysti käyttöjärjestelmästä ja muista sovelluksista. Tämän eristämisen tarkoituksena on pienentää asennusriippuvuuksia, nopeuttaa käyttöönottoa sekä helpottaa hallintaa ja päivityksiä.

Toimintaperiaate: Sovellus pakataan yhteen kapseliin tai suorituskehykseen, joka sisältää ohjelman lisäksi tarvitut kirjastot ja asetukset. Tämä kapseli voidaan suorittaa isäntäkoneella ilman perinteistä asennusta, tai se voidaan striimata verkon yli. Eristyksen ansiosta samoja sovelluksia voidaan ajaa erilaisissa käyttöjärjestelmä- ja laiteympäristöissä ilman muutoksia perusjärjestelmään.

Tyypit ja ratkaisut: Perinteinen sovellusvirtualisointi pakkaa sovelluksen eristettyyn kapseliin ja mahdollistaa sen suorituksen ilman koko järjestelmän uudelleenrakentamista. Sovellusten striimaus ja etäkäyttö siirtävät sovelluksen suorituskyvyn verkon yli, jolloin käyttäjä saa käyttöliittymän ilman paikallista asennusta. Usein hyödynnetään keskitettyä hallintaa ja paketteja, joilla päivitykset ja konfiguraatiot voidaan toteuttaa hallitusti.

Edut ja haasteet: Edut ovat nopea käyttöönotto, parempi yhteensopivuus uusien käyttöjärjestelmien kanssa, roaming-sovellusten tuki sekä keskitetty hallinta. Haittoja voivat olla suorituskykypiirteet, riippuvuus verkosta, lisensointimallit sekä joissain tapauksissa käyttäjäkokemuksen rajoitukset.

Käyttökohteet: suuryritysten työasemat, liikkuvat ja etätyöskentelevät käyttäjät sekä monimutkaisten sovellusten jakelu, jossa perinteinen asennus on haastavaa.

Historia: sovellusvirtualisointi kehittyi 1990-luvulla; merkittäviä ratkaisuja ovat Microsoft App-V, VMware ThinApp ja Citrixin Virtual Apps, joita käytetään yhä laajasti yrityskohtaisissa ympäristöissä.