slitlamppuun

Slitlampu on silmälääketieteessä yleisesti käytetty biomikroskooppi ja valonlähde, jolla tarkastellaan silmän etuosan rakenteita. Laite yhdistää korkean intensiteetin valonlähteen kapeaksi, säädettäväksi valokeilaksi ja binokulaarisen mikroskoopin, jonka avulla saadaan kolmiulotteinen näkymä.

Kapeaa valoaukkoa voidaan säätää leveydeltään, korkeudeltaan ja suunnaltaan, mikä mahdollistaa rakenteiden yksityiskohtaisen visuaalisen tarkastelun sekä valon suunnan muuttamisen. Yleisimmät käyttökohteet ovat sarveiskalvon, sidekalvon, iiriksen, mykiön sekä etuontelon tarkastelu. Sarveiskalvon pinnan vauriot, tulehdukset, läpäisevyys- ja läpinäkyvyysmuutokset sekä epämuodostumat voidaan havainnoida tällä menetelmällä.

Fluorescein-näytteen ottamisen yhteydessä käytetään sinistä suodatinta korostamaan sarveiskalvon epiteelin läpikuultavuutta ja mahdollisia haavoja. Slitlampulla voidaan lisäksi suorittaa gonioskopiaa lisävarusteiden avulla, jolloin arvioidaan etukammion kulmaa. Retinaa ja syvempiä rakenteita voidaan tutkia käyttämällä erityisten lisälinssien avulla.

Käyttö on tyypillisesti seuraavanlainen: potilas istuu tai nojaa otsa- ja leuanpintaan, ja hoitohenkilökunta säätää valaistusta sekä suurennusta sitä mukaan, mitä rakennetta tarkastellaan. Slitlampulla on nopea ja ei-invasiivinen tapa saada yksityiskohtaisia diagnooseja, mutta korkea valaistus voi aiheuttaa hetkellistä epämukavuutta tai valonarkauden.

Historia: Slitlamppu kehitettiin 1900-luvun alkupuolella ja siitä on tullut ophthalmologian standardityökalu. Sen kehitys on ollut jatkuvaa, ja useiden valmistajien, kuten Zeissin ja Haag-Streitin, toimesta.