skenaariotyössä

Skenaariotyö on systemaattista tulevaisuuden kehityksen kartoittamista päätöksenteon tueksi. Sen tarkoituksena on hahmottaa useita mahdollisia tulevaisuuksia, ei ennustaa yhtä oikeaa, vaan tarjota erilaisia tarinoita ja indikaattoreita, joita organisaatio voi käyttää strategian kehittämisessä.

Keskeisiä käsitteitä ovat ulkoiset ajurit kuten teknologian kehitys, talousolosuhteet, politiikka sekä ympäristötekijät sekä epävarmuustekijät kuten megatrendien kiihtyminen tai uudet riskit. Skenaariot voivat rakentua sekä trendilähtöisesti että epävarmuuksiin kiinnittyen, ja niiden tarkoituksena on haastaa nykyinen toimintastrategia ja lisätä joustavuutta.

Prosessi alkaa tarkkarajaisesta kysymyksenasettelusta, jonka ympärille kartoitetaan keskeiset ajurit ja sidosryhmien näkökulmat. Tämän jälkeen muodostetaan skenaarioprogrammi, jossa luodaan kolme–neljä toisiinsa lomittuvaa tarinaa: yksi toivottu, yksi epätoivottu sekä yksi tai kaksi keskitien vaihtoehtoja. Skenen suunnittelussa analysoidaan vaihtoehtojen vaikutuksia ja testataan strategioiden kestävyys erilaissa olosuhteissa.

Skenaariotyötä sovelletaan sekä yritysten strategiatyössä että julkisessa hallinnossa, kriisivalmiudessa, ilmasto- ja riskienhallinnassa sekä politiikan suunnittelussa. Tuloksina syntyy skenaariot sekä niiden vaikutusten analyysit, strategisten toimenpiteiden testatut vaihtoehdot sekä seuranta- ja varoitusindikaattorit.

Skenaariotyön etuja ovat parempi varautuminen epävarmuuteen, parempi päätöksenteon läpinäkyvyys sekä organisaation kyky kommunikoida monimutkaisia tulevaisuuksia. Rajoitteita ovat subjektiivisuus, aikapaineet sekä resurssien tarve, ja toteutettavien toimenpiteiden määrittäminen voi olla haasteellista.

Historian merkittävin esimerkki on Royal Dutch/Shellin 1970-luvulla kehitetty skenaariotyö, joka mullisti päätöksenteon ja riskienhallinnan välineistöjä. Nykyisin sitä sovelletaan laajasti sekä yritys- että julkisella sektorilla sekä kansainvälisissä organisaatioissa.