skeemamuutokset

Skeemamuutokset viittaavat kognitiivisten skeemojen eli sisäisten mallien muutoksiin yksilön tavoissa tulkita itseään, muita ihmisiä ja maailmaa. Skeemat ovat yleisiä kielteisiä tai myönteisiä oletuksia, joiden avulla ihmiset jäsentävät kokemuksiaan ja ohjaavat ajatteluaan sekä käyttäytymistään. Skeemamuutokset tapahtuvat, kun vanhat skeemat eivät enää vastaa havaintoja tai kokemuksia, ja yksilö alkaa muuttaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintatapojaan. Muutos voi olla asteittaista ja johtua sekä arkisesta oppimisesta että merkittävistä elämän tapahtumista.

Muutoksen mekanismit liittyvät oppimisen perusprosesseihin. Assimilaatiossa uutta tietoa sovitetaan olemassa olevaan skexemeen, kun taas akkommodaatiossa skeemaa muokataan tai korvataan uudella, paremmin todellisuutta vastaavalla rakenteella. Näin skeemamuutokset voivat johtaa uusiin tulkintoihin itsestä, muista ja tilanteista sekä muuttaa käytännön toimintaa ja päätöksiä.

Kliinisessä kontekstissa skeemamuutoksia tarkastellaan erityisesti skeematerapiassa, joka tähtää varhaisten ja laajojen uskomusten muuttamiseen. Terapiassa käytetään kognitiivisia uudelleenmäärittelyjä, kokemuksellisia harjoituksia sekä suhteisiin ja käyttäytymiseen kohdistuvia muutoskeinnoita. Skeemamuutokset voivat lievittää ahdistusta, masennusta ja muita psykologisia vaikeuksia, kun haitalliset uskomukset päivitetään toimivammiksi malleiksi.

Esimerkki: henkilön skeema “en ole arvokas” voi muuttua vähitellen aiemmista onnistumisista ja tuesta kertovien kokemusten kautta, mikä johtaa myönteisempiin itseluottamuksen tuntemuksiin.