Assimilaatiossa

Assimilaatio on äänteellinen prosessi, jossa äänteen ominaisuus muuttuu naapurissa olevan äänteen vaikutuksesta. Yleisimmät muutokset koskevat sointia (voinnillisuutta), artikulaation paikkaa tai tapaa, jolloin äännettä sopeutuu toisten äänteiden piirteisiin. Assimilaatio esiintyy sekä sanojen sisäisissä äännevaihteluissa että sanaliitoissa, ja se on keskeinen osa kielen äännerakennetta sekä puheen sujuvuutta.

Tyypit ja suuntaukset: yleisimmin assimilaatiota luokitellaan konsonantti- tai vokaaliseen sekä regressiiviseen (seuraava äänne muuttaa edeltävää) ja progressiiviseen (edeltävä äänne muuttaa seuraavaa).

Esimerkkejä: Englannissa päätteessä -s äännetään usein /s/ tai /z/ sen mukaan, onko edeltävä konsonantti voinnillinen. Esimerkiksi sanoissa cats [kæts] ja dogs [dɔːɡz] päätteessä oleva -s äännetään eri tavoin, koska edeltävä äänne vaikuttaa siihen, soitetaanko -s kohtaan /s/ vai /z/. Tällaiset muutokset ovat tavallisia ja voivat vaihdella kielestä toiseen.

Vokaalinen assimilaatio esiintyy erityisesti kielissä, joissa vokaalivarmistus (vowel harmony) on vahva. Tällöin vokaalit voivat sopeutua ympäröiviin äänteisiin, mikä tasoittaa sanojen sisäistä rytmiä ja rytmisiä korostuksia.

Merkitys ja tutkimus: Assimilaatiota tutkitaan kielitieteessä, kielten oppimisessa sekä puheentunnistuksessa. Se selittää osaltaan puheen nopeutta, äänteiden vaihtelua sekä oppimisen ja käsitteellisen tuottamisen piirteitä.