assimilaatiota

Assimilaatiota eli assimilaatio on prosessi, jossa yksilöt tai ryhmät omaksuvat toisen kulttuurin normit, kielen, arvot ja tavat. Tämän seurauksena kulttuurisen erottuvuuden määrä voi vähentyä. Termiä käytetään sekä sosiaalitieteissä että kielitieteessä.

Sosiologiassa assimilaatio viittaa vähemmistö- ja enemmistökulttuurien rajojen kaventumiseen sekä osallisuuden lisääntymiseen. Prosessi voi olla vapaaehtoinen tai pakon edessä tapahtuva. Keskeisiä mekanismeja ovat kielen oppiminen, avioliitto ja perheen muodostuminen, koulutus, työmarkkinat, asuminen sekä poliittinen osallistuminen. Tuloksena voi olla täydellinen tai osittainen sopeutuminen eri elämänalueilla; kielen, kulttuurin tai kansalaisuuden tasoilla voi edetä eri nopeudella.

Kielitieteessä assimilaatio tarkoittaa äänteiden tai fonologisten ominaisuuksien muutosta siten, että ne sopeutuvat naapurien tai ympäröivän kielen äänteisiin. Tämä voi tapahtua sanan sisäisesti tai sanojen välisessä yhteydessä. Esimerkkejä ovat äänteiden sopeutuminen äänteellisesti sekä säännöt, joiden mukaan äänteet muuttuvat toisen äänteen vaikutuksesta.

Keskustelu assimilaatioissa korostaa usein kysymyksiä identiteetistä, valta-asemista ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisestä. Kritiikeissä huomataan, että prosessi voi johtaa kulttuuritunnistuksen heikentymiseen ja että yhteiskunnat voivat suosia yhdenmukaistumista. Tämän vuoksi monet tutkijat ja poliittiset toimijat erottavat assimilationin integraatiosta, monikulttuurisuudesta ja vuorovaikutteisesta kohtaamisesta.