assimilaatio

Assimilaatio on sosiaalis-historiallinen prosessi, jossa yksilö tai ryhmä omaksuu toisen kulttuurin normeja, arvoja ja käytäntöjä siten, että erillinen kulttuurinen identiteetti häviää tai muuttuu. Prosessi voi tapahtua vapaaehtoisesti, pakottavasti tai väliinputoavasti, ja se voi kestää useita sukupolvia.

Assimilaatio voidaan jakaa useisiin ilmentymiin. Kulttuurinen assimilaatio tarkoittaa arvojen, tapojen ja elämäntavan omaksumista. Rakenteellinen assimilaatio viittaa osallisuuteen yhteiskunnan suuriin rakenteisiin, kuten koulutukseen, työmarkkinoihin ja poliittisiin instituutioihin. Kielellinen assimilaatio tarkoittaa uuden kielen omaksumista tai sen käyttöä päivittäisessä elämässä. Avioliitto ja perhesuhteet voivat edesauttaa marsrnin fuseerumista, eli avioliiton kautta tapahtuvaa kulttuurien sekoittumista. Identiteetti- tai psykologinen assimilaatio viittaa tunteelliseen kuulumisen tunteeseen uuden ryhmän kanssa.

Teoreettisesti assimilaatio on perinteisesti käsitetty Gordonin mallin mukaan useassa vaiheessa, kuten kulttuurinen, rakenteellinen ja identiteettinen assimilaatio sekä lopulta julkinen hyväksyntä. Käytännössä tutkijat ovat kritisoineet tätä lineaarista kuvaa. Portes ja Rumbaut ovat esittäneet segmentoidun assimilaatio -mallin, jossa ryhmien kokemukset ja sopeutuminen voivat johtaa erilaisiin reitteihin, mukaan lukien onnistunut integrointi, osittainen sopeutuminen tai eriytyminen.

Kritiikin ytimessä on se, että assimilaatio ei yksin riitä kuvaamaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta: liiallinen painotus kulttuurien yhtenäistämiseen voi sivuttaa syrjinnän ja rakenteellisen epäoikeuden, sekä huomioida vain ulkoisen sopeutumisen. Nykykeskustelussa assimilaatio nähdään usein vaihtoehtona integroidulle monikulttuurisuudelle tai monimuotoisuudelle, joissa kulttuurien rinnakkaiselystä pyritään samaan aikaan tukemaan sekä yhteistä yhteiskunnallista osallistumista että kulttuurista moninaisuutta.

Sääntely- ja politiikkakonteissa assimilaatio voi ilmetä esimerkiksi kielellisen tuen, koulutuksen ja työmarkkinoiden esteiden purkamisena sekä huomioimana, miten ryhmiä tuetaan osana yhteiskunnan kokonaisuutta ilman kulttuurisen identiteetin väkivaltaista poistamista. Assimilaatio ja acculturation sekä integraatio ovat kuitenkin erillisiä käsitteitä, joilla on oma merkityksensä tutkimuksessa ja politiikassa.