merkityksensä

Merkityksensä on suomalaisessa kielenkäytössä nounin merkitys- ja omistusmuodon yhdistelmä, jolla tarkoitetaan jonkin asian itsensä asettamaa merkitystä tai merkityksellisyyttä. Se on kolmannen persoonan omistusliitin -nsä/-nsä-päätteinen muoto, joka liitetään substantiiviin merkitys muodostamaan ilmauksen “sen merkityksensä” tai “sen merkitys/merkityksensä”. Käytännössä sitä käytetään viittaamaan siihen, millainen merkitys jollakin asialla on itsessään, usein kontekstin tai tulkinnan kautta.

Etymologia ja morfologia: sana merkitys tarkoittaa merkitystä tai tärkeitä ominaisuuksia, ja se on johdettu verbistä merkitä. Nominalisaation kautta syntyy merkitys. Omistusloppu -nsä/-sä puolestaan ilmaisee kolmannen henkilön omistajuuden: merkittyjen sanojen kohdalla muodostuu merkitys + nsä = merkityksensä. Tämä rakenne on yleinen tapa tehdä subjektille ominaisuutta korostava ilmaisutapa.

Käyttö ja merkitys: merkityksensä esiintyy usein teksteissä, joissa pohditaan ilmiön tulkintaa, semantiikkaa tai kontekstisidonnaista merkitystä. Se painottaa sen asian omaa, kontekstin mukaan muodostuvaa merkitystä sen itsensä vuorovaikutuksessa muiden tarkoitusten kanssa. Esimerkiksi: “Tämän sanan merkitys on kiistanalainen, ja sen merkityksensä riippuu käyttökontekstista.” Tällöin korostuu paitsi perusmerkitys myös se, miten merkitys rakentuu tilanteessa.

Vastaavat muodot: merkitys-sanan muita omistusmuotoja ovat esimerkiksi merkitykseni (minun merkitykseni), merkityksesi (sinun merkityksesi) ja merkityksensä (hän/se hänen itsensä merkitys). Merkityksensä muodostuu siten, että sanaa käytetään viittaamaan siihen, miten jokin ilmiö merkityksellistyy kyseisessä tekstikontekstissa.