skeemamuutoksia

Skeemamuutoksia tarkoitetaan ihmisen henkisten skeemojen eli mentaalisten mallien, uskomusten ja odotusten muuttumista. Skeemat organisoivat havaintoja, muistia ja käyttäytymistä: ne vaikuttavat siihen, miten ihminen tulkitsee kokemuksia ja reagoi sosiaalisiin tilanteisiin. Muutos voi koskea esimerkiksi käsityksiä itsestä, muiden motiiveista tai maailman toiminnasta.

Skeemamuutosten mekanismeihin kuuluvat kognitiivinen uudelleenjärjestely, uuden tiedon integrointi ja ristiriidan käsittely. Kehityspsykologiassa Jean Piaget’n käsitteet assimilaatio ja akkommodaatio kuvaavat, miten olemassa olevia skeemoja sovitetaan uusiin havaintoihin tai muokataan kokonaan. Kognitiivinen dissonanssi ja oppimiskokemukset voivat laukaista muutoksia, ja neuroplastisuus tarjoaa biologisen perustan skeemojen muovautuvuudelle.

Terapeuttisessa yhteydessä skeemamuutoksia pyritään edistämään kognitiivis-behavioraalisin menetelmin, mukaan lukien kognitiivinen uudelleenmuotoilu, käyttäytymiskokeet ja varsinaisesti skeematerapia, joka keskittyy pitkäkestoisten haitallisten skeemojen tunnistamiseen ja korjaamiseen. Muutoksia voidaan arvioida kliinisin haastatteluin, itsearvioinnein ja pitkäaikaisseurannalla.

Skeemamuutokset ovat keskeisiä sekä yksilön kehityksessä että psykoterapiassa, mutta niiden mittaaminen ja selittäminen kohtaavat edelleen teoreettisia ja metodologisia haasteita.