sitraattianionin

Sitraattianionin (sittraatti, [C6H5O7]3−) on sitruunahapon tri-deprotonoitunut muoto. Sen kokonaisvaraus on yleensä −3, ja protonaatiotilassa riippuvainen pH-kokonaisuudesta. Sitraattianionin yleinen muoto johtuu kolmesta karboksylaattiryhmästä, jotka voivat kantaa varauksia ja muodostaa monenlaisia metalli-ionikomplekseja.

Rakenne ja kemiallinen käytettävyys tekevät sitraattianionista vahvan ligandin. Se kykenee sitomaan monia metallielementtejä, kuten kalsiumia, magnesiumia ja rautaa, muodostaen stabiileja komplekseja. Tämä antikoagulaation, stabiloinnin ja sequesteroinnin rooleissa näkyy sekä laboratoriossa että teollisuudessa. Sitraatin puskurointi- ja metalin sitomiskyvyt tekevät siitä yleisen lisäaineen sekä reaktionopeuden säätelyssä että käytännön hyväksikäytössä.

Biologisesti sitraattianionilla on keskeinen asema sitruunahappokiertossa ja sitruunahappoja koskevissa metabolisissa reaktioissa. Se toimii välituotteena energiantuotannon yhteydessä ja auttaa pH:n säätelyssä soluissa sekä virtsassa. Sitraatti esiintyy luonnossa hedelmissä ja soluissa sekä syntyy metabolian kautta.

Sovellukset ovat laajasti elintarvikkeissa sekä lääketieteessä. Sitraatti- ja sen suolat toimivat happamuuden säätöaineina, pitävät yllä elektrolyyttitasapainoa ja toimivat antioksidanttien kaltaisesti. Lääketieteessä natrium- tai kaliumsitraatit toimivat antikoagulantteina verinäytteissä ja niiden dialyysissä. Sitraattianionin ominaisuudet tekevät siitä tärkeän käsite- ja käytännön osa-alueen sekä biokemiassa että teollisuudessa.