puskurointi

Puskurointi on tietotekniikassa käytetty termi, joka tarkoittaa datan tilapäistä tallentamista etukäteen, jotta käsittely tai toisto voi tapahtua tasaisesti ja viiveet kompensoidaan. Puskurointi auttaa suojautumaan vaihteluilta verkkoliikenteessä, prosessointiviiveissä ja katkoissa, jolloin loppukäyttäjä saa tasaisen kokemuksen.

Useissa järjestelmissä puskurikoko päätetään tilanteen mukaan. Puskuri voi olla muistialue (esim. kiertopuskuri), jonka kautta data kulkee syötteestä käsittelyyn. Yleisiä ilmentymiä ovat mediasoittimien ja verkkoselainten käyttämät etukäteen ladattu osa videosta tai äänestä sekä palvelinten ja laitteiden välinen verkko-osuus.

Median suoratoistossa puskurointi mahdollistaa aloituksen ja jatkuvan toiston riippumatta lyhyistä verkkoviiveistä. Dynaaminen puskurointi yhdessä mukautuvan bittivirran (adaptive bitrate) kanssa sallii laadun vaihtamisen sen mukaan, kuinka paljon dataa puskuriin kertyy. Lisäksi puskurointi esiintyy monissa sovelluksissa kuten kirjoitus- ja lukutoiminnoissa sekä datansiirroissa.

Haasteisiin kuuluu järkevä puskurointikoko: liian pieni puskuri altistaa keskeytyksille, kun taas liian suuri puskuri aiheuttaa lisää viivettä. Liiallinen puskurointi voi johtaa niin sanottuun bufferbloatiin, jossa verkon latenssi kohoaa puskuroinnin kasvun vuoksi. Optimointi tapahtuu säätämällä puskurointikokoa, ajoitusta ja sovellukselle sopivia algoritmeja.

Terminologia ja tekniikat vaihtelevat kontekstin mukaan, mutta puskurointi on yleisesti tärkeä keino parantaa suorittamisen luotettavuutta ja käyttökokemusta sekä tietoliikenteessä että multimedian toistossa.