sitoutumistapoja

Sitoutumistavat (sitoutumistapa, singular) on suomalaisessa kielessä käytetty käsite, jolla viitataan siihen, miten henkilöt tai ryhmät osoittavat sitoutumistaan organisaatioon, hankkeeseen tai yhteisöön. Sitoutuminen kattaa sekä tunteellisen kiinnittymisen että kognitiivisen hyväksynnän sekä käyttäytymisen perusteet, kuten osallistumisen, pysyvyyden ja ponnistelun määrän.

Laajalti käytetty malli jakaa sitoutumisen kolmeen ulottuvuuteen: affektiiviseen, continuance- eli jatkuvuuteen perustuvaan sekä normatiiviseen sitoutumiseen. Affektiivinen sitoutuminen perustuu myönteiseen tunnesiteeseen ja haluun pysyä mukana. Jatkuvuuteen perustuva sitoutuminen johtuu siitä, että irtisanoutuminen koetaan kustannuksiltaan epätarkoituksenmukaiseksi. Normatiivinen sitoutuminen syntyy velvollisuuden tunteesta ja siitä, että organisaation arvoja tai lupauksia koetaan tärkeiksi.

Mittareina käytetään usein kyselytutkimuksia, joilla mitataan näitä ulottuvuuksia sekä yleistä sitoutumisen tasoa. Erityisesti organisaatio- ja johtamistutkimuksessa sitoutumistapoja tarkastellaan suhteessa suoritukseen, pysyvyyteen sekä työtyytyväisyyteen. Sitoutumistavat ovat keskeisiä sekä työelämän että vapaaehtoistoiminnan kontekstissa, mutta niitä sovelletaan myös poliittisiin, koulutuksellisiin ja liiketoiminnallisiin yhteyksiin.

Faktoreja, jotka vahvistavat sitoutumista, ovat muun muassa selkeä visio, johtajuus, merkityksellinen työ, oikeudenmukainen kohtelu sekä vuorovaikutuksen laatu. Haasteina korostuvat kulttuuriset erot, eri kontekstien tulkinnat sekä mittaamisen konsistenssi.

Lisätietoja: sitoutuminen, organisatorinen sitoutuminen, työsitoutuminen.