sinilevistä

Sinilevistä, eli cyanobakteereista, ovat fotosynteettisiä bakteereja, joita esiintyy laajasti sekä makean- että suolaisen veden ekosysteemeissä sekä maaperässä. Niiden väri vaihtelee sinivihreästä vihreään, ja veden sinisävyinen ilme johtuu pigmenteistä kuten phycocyaninista ja phycoerythrinistä. Eri lajit muodostavat soluryhmiä, ketjuja tai koloniapakkauksia, ja ne voivat muodostaa kukintoja vedessä.

Ne ovat prokaryootisia bakteereja, eivät leviä, vaikka niitä kutsutaan yleisesti sinileviksi. Joillakin lajeilla on heterokystit, joiden avulla ne voivat sitoa typpeä ilmakehästä.

Monet sinilevistä tuottavat toksiineja, kuten mikrokystiineja (maksavaikutuksia), anatoksiineja (hermostoksisia), cylindrospermopsiinia sekä saxitoksiineja. Toksit voivat kertyä veteen ja aiheuttaa terveysriskin ihmisille, eläimille sekä vesieliöille. Altistus voi tapahtua juomaveden, uimakohteiden tai kukkivien leväkukintojen kautta.

Seuranta ja hallinta: Vedenlaadun seuranta sekä sinilevä- ja toksiinitestaus ovat keskeisiä. Ravinteiden päästöjen vähentäminen (fosfori ja typpi) sekä maatalouden ja jätevesien parempi käsittely ovat tärkeimpiä ennaltaehkäiseviä keinoja. Vedenkäsittelyssä käytetään muun muassa koagulaatiota/flokkulaatiota, aktiivihiiltä ja joissakin tapauksissa edistyneempiä käsittelymenetelmiä. Viranomaiset antavat ajankohtaisia varoituksia uimimisesta ja juomaveden käytöstä.

Merkitys: Sinilevillä on sekä ekologinen että taloudellinen merkitys. Ne osallistuvat fotosynteesiin ja typen kiertoon, mutta runsaat kukinnat voivat heikentää veden laatua sekä rajoittaa virkistys- ja kalastustoimintaa.