Sinilevillä

Sinilevillä, myös tunnettu nimellä *Cyanobacteria*, on yksisoluisia tai monisoluisia bakteereja, jotka pystyvät suorittamaan fotosynteesiä. Nämä mikroskooppiset organismit kuuluvat bakteerien ryhmään ja ovat yksi vanhimmista eläimistön muodoista Maassa. Sinilevät ovat yleisiä vesistöissä, kuten järvissä, järvissä ja merissä, ja ne voivat muodostaa suurten värien aiheuttavia kukintoja, jotka tunnetaan nimellä sinileväkukintoja.

Sinilevät ovat tärkeitä ekosysteemien kannalta, sillä ne tuottavat happea ja toimivat ravintoketjun pohjana. Ne pystyvät hyödyntämään auringonvaloa ja hiilidioksidia fotosynteesissä, samoin kuin kasvit. Joissakin tapauksissa sinilevät voivat kuitenkin aiheuttaa haittaa, sillä jotkin lajit tuottavat myrkyllisiä aineita, jotka voivat olla vaarallisia ihmisille ja eläimille. Myrkylliset sinilevät voivat aiheuttaa ihon ärsytystä, ruoansulatusongelmia tai jopa vakavampia terveysongelmia, kuten maksa- ja hermostovaurioita.

Suomessa sinilevät ovat yleisimpiä kesäisin, kun lämpötilat ovat korkeat ja ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, on runsaasti vesistöissä. Ympäristöministeriö ja vesistöjen hoitoa seuraavat laitokset seuravat sinileväkukintoja ja antavat varoituksia, jos ne ovat vaarallisia. Yleisimmät sinileväkukintojen aiheuttajat Suomessa ovat lajit *Aphanizomenon flos-aquae*, *Dolichospermum* (aikaisemmin *Anabaena*) ja *Microcystis aeruginosa*.

Sinileväkukintoja voi välttää välttämällä kosketusta vesistöjen pintaan ja syömällä kalasta tai vesikasveista, jotka ovat keränneet myrkyllisiä aineita. Myrkyllisten sinileväkukintojen havaitsemiseksi käytetään usein näytteiden mikroskooppista tutkimista ja kemiallisia testejä. Ympäristönsuojelutoimet, kuten ravinteiden vähentäminen vesistöihin, auttavat vähentämään sinileväkukintojen esiintymistä.