simuloiminen

Simuloiminen on prosessi, jossa tarkasteltava järjestelmä tai ilmiö kuvataan matemaattisten, tilastollisten tai loogisten mallien avulla ja sen käyttäytymistä tutkitaan keinotekoisessa ympäristössä. Tämän avulla voidaan arvioida, miten järjestelmä toimisi eri tilanteissa tai ajan mittaan, ilman että actuionalisoidaan todellista kokeilua.

Sanan simuloiminen muodostuu verbeistä simuloida ja -minen, ja se on peräisin latinankielisestä simulare-juuresta, joka tarkoittaa jäljittelemistä tai samankaltaisuuden luomista. Kielessä termi viittaa yleisesti mallien ja kokeiden käyttöön todellisuuden jäljittelemiseksi.

Käyttökohteita ovat muun muassa luonnontieteet, tekniikka, taloustiede ja rahoitus, epidemiologia sekä insinööri- ja suunnitteluprojekit. Simulointia käytetään ilmiöiden tutkimiseen, järjestelmien testeihin, politiikkavaihtoehtojen arviointiin ja riskien hallintaan sekä koulutukseen.

Menetelmät: Simulointi voi nojautua eri mallityyppeihin, kuten discrete-event -malleihin, järjestelmädynaamiseen mallintamiseen ja agenttihajautukseen (agent-based) perustuvien mallien yhdistämiseen. Tietokoneavusteisia simuloitaessa suoritetaan toistuvia kokeita, ja käytetään usein Monte Carlo -menetelmää epävarmuuden quantifiointiin. Yleisiä työkaluja ovat Pythonin kirjastoja (esim. NumPy, SciPy), MATLAB/Simulink, AnyLogic ja NetLogo.

Rajoitteet ja luotettavuus: Simuloinnin tulokset riippuvat mallin olettamuksista, parametreista ja syötteistä. Validointi ja verifikaatio sekä herkkyysanalyysit ovat keskeisiä, jotta tulokset ovat käyttökelpoisia. Liian yksinkertaistetut tai epärealistiset mallit voivat johtaa harhaanjohtaviin päätöksiin.

Näin ollen simuloiminen on keskeinen menetelmä suunnittelussa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa, kun todellisia kokeita on rajoitetusti tai kustannusten vuoksi epätotteisia.