simkortti

SIMkortti on matkapuhelinverkoissa käytettävä älykortti, jonka avulla verkko tunnistaa käyttäjän ja hänen tilaamansa palvelut. Nimi tulee sanoista Subscriber Identity Module. SIM-kortin avulla verkko voi vahvistaa liittymän oikeudet ja sallia puheluiden, tekstiviestien sekä datayhteyksien käytön.

Perinteinen SIM-kortti sisältää IMSI-tunnisteen sekä Ki:n avaimen, jotka mahdollistavat laitteen todennuksen ja yhteyden salatun tiedonsiirron turvaamisen. Lisäksi kortille voidaan tallentaa ICCID sekä joitakin käyttäjätietoja ja, joissain tapauksissa, yhteystietoja.

SIM-kortteja on useita fyysisiä muotoja sekä sähköinen vaihtoehto. Perinteiset mini-, micro- ja nano-SIM -kortit eroavat fyysiseltä kooltaan. Nykyisin yleistynyt on myös eSIM, eli upotettu SIM, jota varten voidaan ohjelmallisesti ladata liittymäprofiileja etäprovisionoinnilla. Tämä mahdollistaa liittymän käyttöönoton ilman fyysisen kortin vaihtoa.

Käyttö ja toiminta: SIM-kortti asetetaan laitteen SIM-korttipaikkaan, jonka kautta laite saa yhteyden operaattorin verkkoon. Tilaukset voivat olla prepaid- tai postpaid-tyyppejä, jaSIM:n avulla voi käyttää roaming-palveluita ulkopaikkakunnilla riippuen operaratorin ehdoista ja sopimuksista. Joissain tapauksissa laitteessa voi olla SIM-lukitus, joka estää kortin käytön toisella operaattorilla.

Turvallisuus: SIM-sovellukseen liittyy PIN- ja PUK-koodit, joiden avulla kortin lukitus ja palautus hallitaan. SIM-tietoihin liittyvät henkilötietojen suoja on tärkeää, ja eSIM:n kautta profiilit voidaan hallita turvallisesti etäprovisionointia hyödyntäen.