sijaishuollon

Sijaishuollon tarkoittaa Suomessa lasten ja nuorten sijoittamista ulkopuoliseen hoitoon silloin, kun heidän huoltajansa eivät pysty turvaamaan lapsen etu ja hyvinvointi. Sijoitukset järjestetään kunnan sosiaalihuollon kautta osana lastensuojelua. Sijaishuollon muotoja ovat pääasiassa perhehoito ja laitos- tai ryhmäkodit. Lisäksi nuorille voidaan tarjota tuettua asumista, jolla tuetaan itsenäistymistä ja arjenhallintaa.

Perhehoito tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi asuu hyväksytyssä perheessä, joka vastaa lapsen päivätoiminnoista ja kasvatuksesta. Laitos- tai ryhmäkodit puolestaan tarjoavat ympäristön, jossa lapsi saa ammatillista tukea ja säännöllistä päivärytmiä hoitohenkilökunnan valvonnan alaisena. Tuettu asuminen antaa nuorelle mahdollisuuden asua omaehtoisesti, mutta tukipalvelut ovat saatavilla arjen hallitsemiseksi.

Prosessi sijaishuollossa etenee useimmiten tarpeen arvioinnista sijoituspäätökseen, jonka jälkeen laaditaan sijaishuoltosopimus ja määritellään suunnitelma sekä mahdolliset tukitoimet. Sijoituspyyntöjä seuraa säännönmukainen seuranta ja arviointi, jonka tavoitteena on lapsen tai nuoren turvallisuus, hyvinvointi sekä kehitysmahdollisuuksien edistäminen. Mikäli tilanne sallii, pyritään palauttamaan lapsi alkuperäiseen perheeseen tai edistämään sujuvaa siirtymistä kohti itsenäisempää elämää.

Lapsen oikeudet, osallisuus ja kuuleminen ovat keskeisiä periaatteita sijaishuollossa. Moniammatillinen yhteistyö sosiaalityöntekijöiden, vanhempien, sijoitusperheiden, koulun ja terveydenhuollon välillä on olennainen osa prosessia. Laillinen sääntely pohjautuu Lastensuojelulakiin sekä muihin soveltuviin säädöksiin, joita kunnalliset palvelut toteuttavat.