signaalinkäsittelyprosessin

Signaalinkäsittelyprosessi viittaa sarjaan operaatioita, joita käytetään signaalin ominaisuuksien muokkaamiseen, analysointiin tai parantamiseen. Signaali voi olla mitä tahansa tietoa edustavaa kvantiteettia, kuten ääni, kuva, video, lämpötila tai paine, joka muuttuu ajan tai paikan funktiona. Prosessin tavoitteena on yleensä poistaa kohinaa, korostaa haluttuja piirteitä, muuntaa signaali eri muotoon tai eristää tiettyjä tietoja.

Prosessi alkaa tyypillisesti signaalin hankinnalla, jossa analoginen signaali muunnetaan digitaaliseen muotoon analogia-digitaalimuuntimen (ADC) avulla, jos se ei ole jo digitaalinen. Tämän jälkeen voidaan soveltaa erilaisia suodatusmenetelmiä epätoivottujen taajuuskomponenttien poistamiseksi. Tyypillisiä suodattimia ovat alipäästö-, ylipäästö-, kaistanpäästö- ja kaistanestosuodattimet. Signaalin ominaisuuksien analysoimiseksi voidaan käyttää spektrianalyysiä, joka paljastaa signaalin taajuussisällön.

Lisäksi signaalinkäsittelyyn voi kuulua signaalin muunnoksia, kuten Fourier-muunnosta, joka muuntaa signaalin aikatasosta taajuustasoon. Muita tekniikoita ovat mm. modulaatio ja demodulaatio, jotka ovat keskeisiä viestintäjärjestelmissä. Kompressioalgoritmeja käytetään signaalin koon pienentämiseen tiedonsiirtoa tai tallennusta varten. Kaiken kaikkiaan signaalinkäsittelyprosessin lopputuloksena on usein parannettu tai muunnettu signaali, joka soveltuu paremmin käyttötarkoitukseensa, olipa kyse sitten tiedon tulkinnasta, laitteiden ohjauksesta tai viestinnästä.