siementömyys

Siementömyys tarkoittaa kasvin tai hedelmän tilaa, jossa siemenet ovat vähentyneet, kehittyvät huonosti tai ovat elinkelvottomia. Käytännössä termi viittaa usein hedelmiin, joita kuluttajat voivat syödä ilman siemeniä, sekä kasvin ominaisuuteen, joka rajoittaa siementen muodostumista.

Siementömyyteen on useita mekanismeja. Parthenokarpiassa hedelmä muodostuu ilman hedelmöitystä, jolloin siemenet voivat pysyä olemattomina tai heikosti kehittyneinä. Siementömyyden toinen yleinen syy on siementen kehittymisen estyminen fertilisaation jälkeen, eli siementen aborptio tai resorptio. Kolmas mekanismi on kromosomimuutokset, kuten triploidi (kolminkertainen kromosomisto), joka usein estää siementen kypsymisen ja johtaa siementömään hedelmään. Näin ollen siementömyys voi johtua sekä genetiikasta että soveltuvista viljelymenetelmistä.

Käytännössä siementömyyttä ylläpidetään ja hyödynnetään viljelykasveissa useilla tavoilla. Parthenokarpia on kehitetty tai edistetty tietyillä lajikkeilla, jolloin hedelmä voi kehittyä ilman siementä. Triploidiset lajikkeet, kuten joissakin vesimeloneissa ja banaaneissa, tarjoavat usein siementömyyttä, mutta ne vaativat usein toisia kasveja pölyttäjiksi tai erityisiä viljelykäytäntöjä riippumatta hedelmäksi muodostuvien yksilöiden siementen kehityksestä. Siementömyyteen liittyy myös viljelyn haasteita: siementömien lajikkeiden propagointi tapahtuu yleensä vegetatiivisesti (pistokkaista, idätyksestä tai jakamisella), ja ne voivat erota vanhoista lajikkeista ominaisuuksiltaan.

Esimerkkejä siementömästä hedelmävalikoimasta ovat useat viinirypäle- ja sitruslajikkeet sekä banaanit; vesimelonitkin ovat tunnettuja seeds-luokan lajikkeista. Siementömyys on siis sekä biologinen ominaisuus että kaupallinen laatuvaatimus, jolla on merkittäviä vaikutuksia viljelykäytäntöihin ja markkinoihin.