sidekudossairauksiin

Sidekudossairaudet ovat sairauksia, jotka vaikuttavat sidekudoksen rakenteisiin ja toimintoihin. Sidekudos muodostaa tukikudoksia ihossa, nivelissä, verisuonistoissa sekä elimien ympärillä, ja näiden sairauksien vaarana on useiden elinten toiminnan häiriintyminen sekä krooninen tulehdus.

Sairautta voidaan lähestyä sekä systeemisillä että paikallisilla muodoilla. Systeemisiin sidekudossairauksiin kuuluvat muun muassa systeeminen lupus erythematosus (SLE), sklerodermia, polymyosi- ja dermatomyosiitti sekä Sjögrenin oireyhtymä sekä yhdistelmäsidekudossairaus (MCTD). Paikallisia tai perinnöllisiä muotoja ovat muun muassa morphea (paikallinen sklerodermia), sekä joihinkin periytyviin tiloihin liittyvät sidekudostiheydyn muutokset kuten Ehlers-Danlosin ja Marfanin syndroomat. Sairauden kirjo ja vaikutusvaihtelut ovat laajoja.

Systeemiset sidekudossairaudet ovat useimmiten autoimmuuniperäisiä, joissa immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan. Taustalla voivat olla geneettinen alttius sekä ympäristötekijät, kuten infektio tai ympäristöärsykkeet. Tämän seurauksena kudokset voivat paksuuntua, arpeutua tai menettää normaalin Facebookin kimmoisuuden, ja eri elimet voivat olla mukana.

Oireet riippuvat sairauden tyypistä ja elimistä, joita se koskee. Yleisiä piirteitä ovat pitkäkestoinen niveloire, ihon tiukkaantuminen tai arpeutuminen, Raynaud’n ilmiö, lihasheikkous sekä sisäelinten, kuten keuhkojen, munuaisten, sydämen tai ruoansulatuskanavan, toiminnan häiriöt.

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, verikokeisiin (esimerkiksi autoimmuunireaktiomarkkerit), kuvantamismetodeihin ja joskus iho- tai toinen biopasiaan. Hoito räätälöidään sairauden mukaan ja voi sisältää immuunijärjestelmää sääteleviä lääkkeitä, kuten kortikosteroideja ja immunosuppressiivisia lääkkeitä, oireen mukaan fysioterapiaa sekä tarvittaessa biologisia lääkkeitä. Ennuste on yksilöllinen ja riippuu sairauden tyypistä sekä elimissä mahdollisesti tapahtuvista vaurioista.