sertifiointistandardit

Sertifiointistandardit ovat kriteeristöjä ja vaatimuksia, joiden avulla organisaatio voi todistaa tuotteidensa, palveluidensa tai johtamisjärjestelmiensä noudattavan sovellettuja standardeja. Ne voivat koskea laadunhallintaa, ympäristövaikutuksia, tietoturvaa, työturvallisuutta tai muita toiminnan osa-alueita. Standardit pohjautuvat kansainvälisiin ja eurooppalaisiin sekä kansallisiin normeihin, kuten ISO-, IEC-, CEN-/CENELEC-standardeihin sekä Suomessa käytettäviin SFS-standardeihin. Osa standardeista on vapaaehtoisia, osa pakollisia soveltuvissa säädöksissä.

Esimerkkejä laajuudeltaan yleisesti sovellettavista standardeista ovat ISO 9001 (laadunhallinta), ISO 14001 (ympäristöjohtaminen), ISO/IEC 27001 (tiedon turva) ja ISO 45001 (työturvallisuus). Lisäksi tuotteiden markkinointiin liittyy vaatimustenmukaisuuden osoittaminen, kuten CE-merkintä; tämä on useimmiten osa viranomaisten asettamaa vaatimustenmukaisuutta eikä varsinainen sertifiointistandardi, vaan osa vaatimustenmukaisuuden arviointia.

Sertifioinnin suorittaa akkreditoitu sertifiointielin. Prosessi sisältää dokumentaatioarvioinnin, mahdollisen ennakkoarvioinnin sekä pääauditoinnin, ja tarvittaessa korjaavat toimenpiteet puutteiden poistamiseksi. Jatkuvaa noudattamista osoittavat valvonta- ja uusintatarkastukset, joiden tiheys riippuu standardin vaatimuksista ja sopimuksesta.

Hyötyjä ovat parantunut laatu, turvallisuus ja yhteentoimivuus sekä helpottunut kaupankäynti ja riskienhallinta. Tärkeää on varmistaa, että sertifikaatin soveltamisala kattavasti vastaa organisaation toimintaa ja että pysytään standardin versioissa ajan tasalla.