sepelvaltimossa

Sepelvaltimossa viittaa tilaan, jossa koronaariset verisuonet—vasen ja oikea sepelvaltimo sekä niiden haarat—vaikuttavat sydänlihaksen verenkiertoon. Nämä valtimot toimittavat sydänlihakselle happea ja ravinteita. Ahtautuminen tai tukos näissä verisuonissa voi heikentää verenvirtaa ja aiheuttaa iskemiä.

Yleisimmän syynä on ateroskleroosi, jossa plakit kerrostuvat valtimoiden seinämiin. Plakkien romahtaminen tai repeytyminen voi johtaa veritulppaan ja äkilliseen verenvirtauksen häiriöön. Lisäksi spasmaattinen verisuonen supistuminen voi tilapäisesti rajoittaa verenvirtaa.

I iskemiin liittyy oireita, kuten rintakipu tai puristus, joka saattaa säteillä käsivarsiin, leukaan tai selkään, sekä hengenahdistus ja pahoinvointi. Oireet voivat ilmetä rasituksessa (stabiili angina) tai äkillisesti muuttua vakavammaksi sydäninfarktin epäillessä.

Diagnoosi perustuu oireisiin sekä EKG-tutkimukseen ja sydänbiomarkkereihin (troponiini). Tutkimusohjelma voi sisältää rasitus- ja kuvantamistutkimuksia; lopullinen todistus syntyy koronarangiografialla, jossa nähdään verisuonten ahtaumat ja mahdollisesti hoitotoimenpiteet.

Hoito tähtää sekä oireiden hallintaan että verenvirtauksen palauttamiseen. Keskeisiä toimenpiteitä ovat elämäntapamuutokset, statiinilääkitys, antitromboottinen hoito (esim. aspiriini ja/tai P2Y12-estäjä), beetasalpaajat, nitraatit sekä mahdollisesti ACE-estäjät tai ARB-lääkkeet. Revasioihin kuuluvat PCI (perkutaarinen sepelvaltimointi) ja CABG (sepelvaltimo-ohitusleikkaus). Akuuteissa tapauksissa tarvitaan nopeaa reperfuusiota.

Ennuste riippuu taudin laajuudesta ja hoitotoimenpiteistä. Sepelvaltimotauti on merkittävä kuolinsyy sydän- ja verisuonitaudeissa, mutta varhainen diagnosointi ja asianmukainen hoito parantavat ennustetta.