sappikanavien

Sappikanavien, known in Finnish as sapenjohtajat, ovat sapen kuljettamiseen maksasta suoliston puolelle tarkoitettu kanavien verkosto. Ne jaetaan intrahepaattisiin sappikanaviin (maksassa syntyvä sapen keräysverkko, joka muodostaa vasemman ja oikean maksasoran) sekä ekstrahepaattisiin sappikanaviin. Vasemman ja oikean maksasoran liittymisestä syntyy yhteinen maksakanava, joka edelleen liittyy maksahapon ja sappikanavien kokonaisuuteen. Extrahepatic-osuus muodostuu sappikammion (cystic duct) sappikanavien sekä yleisestä sappikanavasta (common bile duct), joka johtaa sapen pohjukaissuoleen.

Sappikanavien virtaus on säädeltyjä, ja maksan sapen kiertoa ohjaavat sulkijalihakset sekä hormonit ja nervusärsykkeet. Sappivirtsin vapautuminen tapahtuu erityisesti sappirakon supistumisen seurauksena, mikä johtuu pääasiassa kolekystokiniinista, kun ruokahalulliset rasvaiset ateriat saapuvat suolistoon. Sappirakko varastoi ja tiivistää sapen sapen väliaikaiseksi varastoksi yön yli tai aterian välillä.

Toiminta ja koostumus: Sapessa on sappihappoja, kolesterolia, bilirubiinia sekä lipidejä. Sen päätehtävänä on rasvojen emulgoiminen ja rasvaliukoisten yhdisteiden liukenemisen edistäminen, sekä kuona-aineiden poisto sapen mukana.

Kliininen merkitys: Sappikanavien tukkeutuminen aiheuttaa kolestaasia ja keltaisuutta. Yleisimmät syyt ovat sappikivet (choledocholithiasis), kasvaimet, ahtautumat sekä sappikanavien tulehdukset (cholangitis). Leikkausten yhteydessä sappikanavia voi vaurioitua, mikä lisää komplikaatioiden riskiä.

kehitys: Sappikanavat kehittyvät maksudan hepatic diverticulumista ja ductal plate -mallin uudelleenmuotoutumisesta. Poikkeavuudet voivat johtaa biliaariseen atresiaan tai muihin sappikanaviin liittyviin synnynnäisiin häiriöihin.