sanavarasto

Sanavarasto tarkoittaa yksilön tiedossa olevan sanaston kokonaisuutta tietyssä kielessä. Se sisältää sekä aktiivisen (tuotantoon käytettävän) että passiivisen (ymmärrettävän) sanaston sekä niihin liittyvät taivutusmuodot, merkitykset, kollokaatioiden ja sanaliittojen tuntemuksen sekä semanttisen verkoston. Sanavaraston koko ja rakenne vaihtelevat yksilöllisesti ja kehittyvät kielen käytön, lukemisen ja kielenoppimisen myötä.

Käyttö ja mittaaminen: Sanavaraston laajuutta tarkastellaan sekä kielellisessä tutkimuksessa että opetuksessa. Aktiivinen sanavarasto kuvaa sanoja, joita ihminen osaa käyttää, passiivinen niitä, joita hän ymmärtää. Arviointiin käytetään sanastotestejä, korpusperusteisia analyysejä sekä lukemisen ja kuuntelun ymmärtämisen mittauksia. Tulokset voivat ohjata opettamista, oppimisen kehityksen seuraamista ja kohdennettua sanastonopetusta.

Kasvattaminen: Sanavarastoa kasvatetaan lukemalla, kuuntelemalla, kirjoittamalla ja puhumalla sekä sekä yleisestä että aihepiirikohtaisesta sanastosta. Tietoinen sanastonopetus, kontekstuaalinen oppiminen ja säännöllinen kertaaminen tukevat sekä aktiivisen että passiivisen sanavaraston laajentumista. Kielitekniset keinot, kuten muistitekniikat ja toistuvat harjoitukset, voivat tehostaa oppimista.

Huomioitavaa: Sanavarastoon vaikuttavat kieli, murteet, lainasanat ja rekisteri. Erikoisalojen sanasto muodostaa usein oman, erillisen osa-alueensa, joten sanavaraston hallinta kattaa sekä yleissanaston että alakohtaisen sanaston tuntemuksen ja käyttömahdollisuudet.