sanastokäytäntö

Sanastokäytäntö (sanastohallinta) on organisaation ohjeistettu kokonaisuus, joka määrittelee miten terminologia hankitaan, määritellään, hyväksytään, ylläpidetään ja jaetaan. Sen tarkoituksena on varmistaa terminologian johdonmukaisuus, tarkkuus ja ymmärrettävyys sekä monikielisessä että monikanavaisessa viestinnässä.

Keskeisiä elementtejä ovat termien määritelmät ja käsitteiden suhteet (käsitteet, synonyymit, konteksti), hyväksyntäprosessi, vastuut, sanaston laajuus sekä metatiedot kuten määritelmä, kieli, käyttötarkoitus ja lähteet. Lisäksi käsitellään versionhallinta, vanhentuneiden termien hallinta sekä käännökset ja lokalisaatio. Sanastopankki toimii keskuksena, josta termit löytyvät ja jotka ovat yhteydessä dokumentaatioon, ohjelmointikoodiin tai sisäiseen CMS:ään.

Hallintaprosessi sisältää termiehdotusten tekemisen, arvioinnin ja hyväksynnän, määritelmän laatimisen, käännösten tarkistamisen sekä julkaisemisen ja käyttöönoton. Osallistuvia rooleja ovat terminologi, sisällöntuottajat, kääntäjät, laadunvarmistajat sekä päätöksentekijät. Prosessi edellyttää säännöllistä ylläpitoa ja muutosten hallintaa, jotta virheellinen tai vanhentunut terminologia ei pääse leviämään.

Sanastokäytäntö pohjautuu kansainvälisiin standardeihin ja parhaisiin käytäntöihin terminologiasta, kuten ISO 704 sekä ISO 12620 ja TBX-tietomuodot, sekä integroidaan organisaation tietojärjestelmiin. Tämä parantaa viestinnän laatua, vähentää väärinymmärryksiä ja nopeuttaa sisäistä sekä ulkoista tiedonkulkua.