sananmuodot

Sananmuodot tarkoittavat sanojen eri morfologisia muotoja. Ne syntyvät lisäyksillä ja muutoksilla sanan sisällä ja niillä ilmaistaan kieliopillisia suhteita, kuten luvun ja sijan sekä ajan ja moodin eroja. Suomen kielessä sananmuodot jakautuvat taivutuksiin (substantiivit, adjektiivit ja pronominit) sekä verbeihin liittyviin konjugaatioihin. Taivutuksessa sana saa muodollisesti erilaisia pääte- ja sisäisiä muutoksia, ja verbit taivutetaan ajan, moodin, persoonan ja luvun mukaan.

Sijamuodot ovat substantiivien, adjektiivien ja pronominien taivutettuja muotoja, kuten nominatiivi, genetiivi, partitiivi sekä inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, essivi ja translatiiv. Verbit taas taivutetaan aikamuodoissa (esim. preesens, imperfekti, perfekti) ja moduksissa (indikaattori, konditionaali, potentiaalimuoto), sekä personan ja luvun mukaan. Lisäksi verbien taivutus voi sisältää lisäksi passiivia ja erilaisia aspektin muotoja.

Esimerkki sanasta talo: nominatiivi talo, genetiivi talon, partitiivi taloa, inessiivi talossa, elatiivi talosta, illatiivi taloon, adessiivi talolla, ablatiivi talolta, allatiivi talolle, essivi talona, translatiiv taloksi. Tämä havainnollistaa, miten sama perussana saa erilaisia muotoja riippuen siitä, mitä lauseessa halutaan ilmaista. Sananmuotojen tunteminen auttaa ymmärtämään lauserakenteita sekä oikean kirjoitus- ja puhenkieliset valinnat.