säännösten

Säännösten ovat oikeudellisen säädöstekstin yksittäisiä määräyksiä, jotka asettavat oikeuksia, velvollisuuksia, kieltoja tai menettelytapoja. Ne muodostavat säädöksen operatiivisen ytimen ja ovat sitovia viranomaisten sekä yksilöiden oikeudellisen aseman kannalta. Säännökset esiintyvät muun muassa laeissa, asetuksissa ja muissa säädösteksteissä.

Etymologisesti säännös tarkoittaa yksittäistä määräystä; säännökset ovat monikkomuoto ja genetiivi laissa käytettäväksi. Säännösten käsite liittyy läheisesti sanaan säädös ja erottuu usein määrittelyjä, rajoja sekä seuraamuksia koskevista kohdista. Yleisessä oikeuskielessä säännökset voivat viitata sekä yleisiin että erityisiin normatiivisiin pykäliin.

Rakenteeltaan säännökset voivat jakautua eri osa-alueisiin, kuten yleisiin säännöksiin, määritelmiin sekä rikos- tai menettelysäännöksiin. Ne määrittelevät esimerkiksi millaisia toimintoja koskee laki, mitkä ovat velvollisuudet ja millaiset seuraamukset seuraavat sääntöjen rikkomisesta. Säädösteksteissä säännökset ovat usein tiukasti muotoiltuja, jotta tulkinta ja soveltaminen olisi yhdenmukaista.

Tulkinta ja soveltaminen perustuvat oikeuskäytäntöön sekä tulkintaperiaatteisiin, kuten tarkoituksenmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja oikeusvarmuuteen. Säännöksiä sovelletaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon lainsäädännön kokonaisuus, taustatiedot sekä mahdolliset poikkeukset. Säännösten rooli on keskeinen oikeusjärjestyksen ennakoitavuuden ja oikeudenmukaisuuden ylläpitämisessä.

Lisäksi liittyvät termit kuten säännös, säädös ja määräys voivat helpottaa erojen ymmärtämistä. Katso myös lainsäädäntö ja normatiivinen teksti.