ruumisageduse

Ruumisagedus on kehon biologinen ikä, eli arvio siitä, kuinka vanhalta keho vaikuttaa kronologisen iän perusteella. Ruumisagedus voi olla nuorempi tai vanhempi kuin henkilön todellinen ikä, ja sitä käytetään tutkimus- ja terveydenhuollon kontekstissa kuvaamaan kehon toiminnan kokonaisuutta sekä sairauksien riskiprofiilia.

Arviointiin on useita menetelmiä. DNA-metylaatioon perustuvat epigenettiset kellot, kuten Horvathin ja Hannumin mallit, antavat yksilöllisen arvion biologisesta iästä. Fenotyyppinen ikä ja multi-biomarker-indeksit yhdistävät laboratoriotuloksia, kuten verenpaineen, kolesterolin, glukoosin ja tulehdusmerkkien tasoja. Telomere-pituus on toisinaan käytetty, mutta tulkintaa varjostaa keskustelua. Organismi- tai kudoskohtaiset kellot voivat kuvata ikää tietyissä elimissä, kuten sydän- tai maksakiinnikokoon liittyen. Tulokset tulkitaan nykyään usein yhdessä väestön viitearvojen ja yksilöllisen kontekstin kanssa.

Ruumisageduksella on merkitystä riskien arvioinnissa sekä henkilökohtaisen terveys- ja elämäntapaohjauksen tukena. Kun ruumisagedus on suurempi kuin kronologinen ikä, siihen liitetään kohonneita riskejä esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä kognitiivisiin sairauksiin. Elämäntapamuutokset, kuten liikunta, ruokavalio ja uni, voivat vaikuttaa ruumisagedukseen ja siten mahdollisesti muuttaa tulevia terveysriskejä.

Arvioinnin rajoitteet huomioivat mittaustarkkuuden, laboratorio-erojen sekä väestöön liittyvät erot. Ruumisagedus ei ole kliininen diagnoosi yksittäisessä tapauksessa, vaan riskien ja tilojen suuntaa antava mittari. Eettiset näkökulmat ja yksityisyyden suojan toteutuminen ovat olennaisia sen käytössä.