ruuansulatusprosessia

Ruuansulatusprosessi on ravinnon hajottamisen, imeytymisen sekä energian ja rakennusaineiden saannin mahdollistavan kokonaisuuden muodostama kokonaisuus. Se kattaa suun, ruokatorven, mahalaukun, ohutsuolen ja paksusuolen. Prosessi on sekä mekaaninen että kemiallinen, ja sitä ohjaavat keskushermoston sekä hormonijärjestelmän signaalit.

Ruuansulatus alkaa suusta, jossa hampaat mekaanisesti jauhoavat ruokaa ja sylkirauhaset vapauttavat sylkeä. Syljen amylaasi alkaa hiilihydraattien pilkkomisen jo suun aikana. Ruoka siirtyy nielun kautta ruokatorveen, ja peristaltiset liikkeet kuljettavat sen mahalaukun suuntaan. Mahalaukkua varten ravinto sekoittuu mahanesteisiin, joissa HCl ja pepsinogeeni muodostavat pepsiinia; proteiinien pilkkoutuminen alkaa. Limakalvo suojaa mahalaukkua happamuudelta ja mekaaniselta vauriolta.

Ohutsuolessa haima erittää entsyymejä (lipaasia, proteaasia, amylaasia) sekä sappinestettä rasvojen emulgointiin. Näiden vaikutuksesta ravinnon pilkkoutuminen etenee ja lopulliset imeytyneet aineet siirtyvät ohutsuolen limakalvon kautta vereen ja lymfiin. Glukoosi ja aminohapot siirtyvät verenkiertoon, rasvahapot ja muut rasvojen pilkkoutumistuotteet lymfiin; verenkierrossa ne kulkeutuvat maksaan portaalijärjestelmän kautta ja leviävät sieltä kehoon.

Paksusuolessa vettä ja elektrolyyttejä imeytyy, ja suoliston bakteeristo osallistuu jätteen muodostukseen sekä joidenkin vitamiinien tuotantoon. Lopullinen ulosteen koostumus syntyy tässä vaiheessa. Ruuansulatusta säätelevat useat hormonit, kuten gastrin, sekretiini ja kolekystokiniini, sekä parasympaattinen hermosto. Prosessi on jatkuva ja mukautuu ravinnon määrään sekä laatuun.