ruovikkoja

Ruovikkoja ovat kosteikkoalueita, joissa hallitsevana kasvillisuutena on ruovikasvusto. Pääosassa on ruokoa ja muita ruovikon lajeja, usein erityisesti yleinen ruoko (Phragmites australis), mutta kokonaisuuteen kuuluvat myös sille sopeutuneet heinät, jäkälät ja makean veden kasvilajit. Ruovikot voivat esiintyä sekä järvien ja jokien reunoilla että soiden, lampien sekä purojen suojaisilla rannoilla, joissa vedenpinta vaihtelee ja kasvillisuus muodostaa tiheän sekä korkeaa kasvustoa sisältävän kerroksen.

Sijainti ja muodostuminen. Ruovikot syntyvät alueille, joissa vedenpinta pysyy vakaana mutta vaihtelee sesongin mukaan, sekä vesikasvilajien menestyksen että veden laadun ja sedimenttien mukaan. Ne ovat yleisiä Pohjois-Europassa, including Suomessa, sekä muualla boreaalisella ja hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Ruovikot voivat olla reunavyöhykkeitä järven tai joen lähellä, sekä osa laajempia kosteikko- tai deltajaksoja.

Ekologinen merkitys. Ruovikkoilla on tärkeä rooli biodiversiteetissä: ne tarjoavat pesimis- ja suojapaikkoja linnuille, monille selkärangattomille sekä kaloille, sekä toimivat ravintoketjujen yhteyksissä. Lisäksi ne toimivat vedenlaadun suodattajina, sitovat kiintoaineksia ja ravinteita sekä suojavat rantoja eroosiolta. Kasvillisuus muodostaa mikroilmakehän, jolla on vaikutusta mikrobien ja invertebratejen elinoloihin.

Käyttö ja suojelu. Perinteisesti ruovikoita on käytetty mm. rakennusteollisuuden materiaaleina ja käsitöissä. Nykyisin niitä arvostetaan erityisesti luonnonmukaisina elinympäristöinä sekä elvyttävinä toimenpiteinä vedenpuhdistuksessa ja vesivarojen hoitosuunnitelmissa. Ruovikkojen tilaa uhkaavat kuivatus, uljaan vedenhallinnan muutokset, rehevöityminen ja vieraslajit; suojelussa painotetaan hydrologian palauttamista, kosteikkojen hoitoa sekä laaja-alaista ennallistamista.

Ruovikkoja ja niiden muodostamia ekosysteemejä käsitteleviin teksteihin viitataan usein sanalla ruovikot, ja termi ruovikkoja viittaa useisiin näiden kosteikkojen yksiköihin.