jäkälät

Jäkälät ovat symbioottisia eliöyhteisöjä, joissa sienirihmasto (mykobiontti) elää yhdessä fotosynteettisen kumppanin (fotobiontti), yleensä levä- tai syanobakteerisolukon, kanssa. Jäkälöitä ei luokitella yhdeksi verukkeeksi vaan useiksi erillisiksi sienten lajeiksi, jotka muodostavat eri muotoisia ja värisiä kasvustoja.

Rakenne ja lisääntyminen: Jäkälän näkyvä osa on sienirihmaston muodostama thallus, joka sisältää fotobiontteja fotosynteesiä varten. Lisääntyminen tapahtuu sekä sukupuolisesti sieniosan itiöiden avulla että suvuttomasti pienien rihmastopalasten, soredioiden tai isidioiden välityksellä, jotka sisältävät sekä myko- että fotobiontin osia.

Esiintyminen ja ekologia: Jäkälät viihtyvät erilaisissa elinympäristöissä — kivillä, puunrungoilla, maaperällä ja jopa arktisilla aavoilla. Ne sietävät usein karuja oloja ja ovat tärkeitä pioneerilajeja alustoilla, joissa maaperää muodostuu. Monet syanobakteeria sisältävät jäkälät kykenevät typensidontaan, mikä vaikuttaa ravinteiden kiertoon.

Merkitys ja uhat: Jäkälät toimivat bioindikaattoreina ilmanlaadun ja ilmaston muutosten seurannassa, ja niillä on kulttuurisia ja käytännöllisiä sovelluksia (väriaineet, hajusteet, perinneruoka joissain kulttuureissa). Ne ovat kuitenkin herkkiä ilman saasteille, erityisesti rikkidioksidille, ja niiden esiintymistä uhkaavat ilmastonmuutos, rehevöityminen ja elinympäristöjen menetys.

Taksonomia ja tutkimus: Jäkälien luokittelu perustuu pääosin sieniosaan, ja nykyaikaiset molekyylimenetelmät ovat paljastaneet laajan monimuotoisuuden ja evolutiivisia suhteita.