riskikommunikaatiota

Riskikommunikaatio on prosessi, jossa riskitiedot ja niihin liittyvät toimenpidesuositukset välitetään yleisölle ja sidosryhmille. Sen tavoitteena on tukea informed decision making, lisätä ymmärrystä riskien luonteesta sekä ohjata ihmisiä toimimaan tarkoituksenmukaisesti uhka- ja aineellisen vaaran ilmetessä.

Se yhdistää riskinarvioinnin ja riskinhallinnan, ja korostaa vuorovaikutusta: viestintä on kaksisuuntaista ja palautetta kerätään sekä päätöksenteon tueksi että palvelujen parantamiseksi. Keskeistä on tiedon oikea-aikaisuus, selkeys ja saavutettavuus sekä tasapuolinen huomio eri yleisöille ja kulttuureille.

Periaatteet sisältävät läpinäkyvyyden, riittävän epävarmuuden tunnustamisen, johdonmukaisuuden viesteissä sekä tarkoituksenmukaisen kieliasun käytön. Viestit mukautetaan kohderyhmille, käytetään visuaalisia keinoja ja tarjotaan selkeät toimintakehotteet sekä käytännön ohjeet. Luottamuksen rakentaminen on keskeistä, ja viranomaisilla sekä tutkijoilla on velvollisuus torjua väärää tietoa ja väärinkäsityksiä.

Toimijoita ovat viranomaiset, tutkimuslaitokset, media, yritykset, järjestöt ja yhteisöt, jotka vastaavat nopean ja luotettavan tiedon jakamisesta. Kanavina käytetään tiedotustilaisuuksia, verkkosivustoja, sosiaalista mediaa, puhelinpalveluita sekä yleisötilaisuuksia. Menetelmät sisältävät suunnittelua, ennakointia, selkeitä yleistajuiseen kieleen tarkoitettuja viestejä sekä palautteenkäsittelyn mekanismeja.

Haasteina ovat epävarmuus, epäluotettavat tiedot, kulttuuriset erot sekä luottamuksen ylläpito. Viestinnän vaikuttavuutta arvioidaan esimerkiksi kyselyillä, käyttäytymisen muutoksilla ja median näkyvyyden laadulla.

Esimerkkejä riskikommunikaatiosta ovat pandemiatiedottaminen, luonnononnettomuuksiin varautuminen ja elintarviketurvallisuustiedot.