rinnastukseen

Rinnastukseen on kieliopillinen termi, joka kuvaa rinnastamisen eli koordinaation prosessia kielessä. Rinnastus tarkoittaa samanarvoisten elementtien yhdistämistä toisiinsa siten, että ne muodostavat rinnakkaisen rakenteen. Rinnastukseen liittyy sekä sanojen että lauseiden taso, ja se toteutuu sekä konjunktion avulla (esim. ja, sekä, tai) että ilman sitä (asyndetinen rinnastus).

Rinnastusta käytetään ilmaisemaan luetteloita, yhteistoimintaa tai useamman ilmaisun samanarvoista esittämistä. Se voi parantaa ilmaisun rytmiä ja tiiviyttä. Esimerkkejä: syndetinen rinnastus: Hän luki kirjaa ja joi teetä. asyndetinen rinnastus: Hän luki kirjaa, joi teetä. Rinnastusta voidaan soveltaa sekä lauseiden että lausekkeiden tasolla, ja sitä käytetään sekä arkikielessä että kirjallisessa ilmaisussa.

Rinnastuksen ja alistuksen suhde kuvaa eroa samanarvoisten vai-vaiheiden (rinnastus) sekä ei-samanarvoisten suhteiden (alistus) välillä. Esimerkiksi lauseparit, joissa arvot tai toiminnan osat ovat rinnakkaisia, kuuluvat rinnastukseen, kun taas alistuksessa toinen osa määrittää tai riippuu toisesta. Rinnastuksen avulla voidaan lisäksi korostaa ilmaisun rytmiä ja tasapainoa.

Rinnastusta hyödynnetään runoudessa, retoriikassa ja selkeässä kielellisessä rakentamisessa. Se tarjoaa keinoja luetelluihin asioihin, toistojen rytmiin sekä nopeisiin, tehokkaisiin ilmauksiin, joissa elementit nähdään yhtä tärkeinä.