Rinnastusta

Rinnastusta on kieliopillinen termi, joka kuvaa kahden tai useamman yhtälaista lauseen tai lauseenosan yhdistämistä rinnakkaiseen rakenteeseen. Tämä tarkoittaa, että ne ovat syntaktisesti samanarvoisia ja ne voidaan esittää yhdessä kokonaisuutena. Rinnastaminen juontuu suomalaisesta sanasta rinnastaa, joka merkitsee asettamista vierekkäin.

Rinnastusta voidaan toteuttaa kahdella päätavalla: konjunktion avulla tai ilman konjunktiota. Konjunktiokäytössä käytetään sanoja kuten ja, tai, mutta, sekä sekä... sekä, jotta lausumien merkitys säilyy rinnakkain. Ilman konjunktiota käytetään usein pilkkua tai semikolonin avulla ja samaa rakennetta pidetään yllä: Hän tuli kotiin; hän meni suihkuun.

Rinnastuksen tarkoituksena on osoittaa etukäteen samanarvoinen suhde kappaleiden välillä sekä luoda rytmiä, tiiviyttä ja läpinäkyvyyttä. Se voi ilmaista aikajärjestystä, toistuvaa toimintaa, vaihtoehtoisuutta tai vastakkainasettelua. Rinnastus helpottaa lauseen ja tekstin sujuvuutta sekä selkeyttää suhteita.

Rinnastusta käytetään laajasti sekä puhutussa että kirjoitetussa suomalaisessa kielessä, erityisesti teksteissä, joissa halutaan vahvistaa yhteistä teemaa tai antaa lauseille sama paino.

Esimerkkejä:

Hän tuli kotiin ja meni suihkuun.

Aurinko paistoi, linnut lauloivat.

Hän mietti, hän kirjoitti, hän lähti.