Rinnastuksen

Rinnastus (rinnastuksen nimessä) on kieliopillinen ja retorinen ilmiö, jossa kaksi tai useampi samaan syntaktiseen luokkaan kuuluva elementti yhdistetään toisiinsa. Tämä koordinaatio voidaan toteuttaa konjunktion avulla, yleisimmin ja, sekä, tai, mutta tai vastaavasti ilman konjunktiota (asynteettinen rinnastus). Rinnastuksessa osat voivat olla sanoja, lausekkeita tai kokonaisia lauseita, ja niiden välillä on usein tasapainoinen suhteellinen rakenne. Rinnastuksella voidaan luoda rytmiä, korostaa samanarvoisuutta tai jäsentää informaatiota selkeästi.

Tyyppien kohdalta erottuvat konjunktiorinnastus ja asyndetinen rinnastus. Konjunktiorinnastuksessa kaksi tai useampi elementti liitetään toisiinsa rinnastussidinten avulla, esimerkki: Hän meni ulos ja sulki oven. Asyndetinen rinnastus puolestaan esiintyy ilman konjunktiota, usein pilkulla erotettuna: Hän meni ulos, sulki oven. Rinnastuksessa voidaan käyttää sekä yhden lauseen sisäisiä että useiden lauseiden ketjuja, ja se voi koskea sanoja, sananlauseita tai kokonaisia lauseita.

Käyttö ja vaikutus. Rinnastus lisää tekstin rytmiä, tasapainoa ja selkeyttä, ja sitä käytetään sekä kirjoitetussa kielessä että puheessa. Se voi tehostaa kuvausta, argumentointia tai vaikuttavuutta sekä luoda muistettavaa ja jäsenneltyä ilmaisua. Rinnastusta lähestytään usein suhteessa toiseen rakennetyyppiin, alistukseen, jossa lähtökohtana on toisen osan riippuvuus toisesta; rinnastus korostaa puolestaan rinnakkaisuutta ja tasapainoa.