rikkisulfidien

Rikkisulfidien, eli rikkisulfidiyhdisteiden, muodostavat epäorgaaniset yhdisteet, joissa nikkeli on kemiallisesti sitoutunut rikkiin. Yleisimmät yksinkertaiset muodot ovat NiS, NiS2 ja Ni3S4. Luonnossa näistä esiintyy mineraaleina millerite (NiS), vaesite (NiS2) ja heazlewoodite (Ni3S4); lisäksi nikkelisiä malmeja edustaa pentlandiitti, (Fe,Ni)9S8, joka on tärkein nikkelin lähde monissa magmaisissa sulfidirakeissa.

Rikkisulfidit syntyvät tyypillisesti magmisten sulfidirakkuloiden kristallisoitumisessa sekä hydrotermalisten liuosten reaktioissa. Ne ovat yleisiä nikkelipitoisissa malmeissa ja esiintyvät usein yhdessä muiden sulfidirakenteiden, kuten esimerkiksi pyrrhotiitien ja magnetiitin, kanssa.

Ominaisuuksiltaan rikkisulfidit ovat yleensä mustia kiinteitä aineita, joilla on rajallinen liukeneminen veteen. NiS ja sen johdannaissaat voivat hapettua ilmassa muodostaen nikkelidioksidia tai -hydroksidia; happo- tai happamilla liuoksilla ne voivat vapauttaa rikkivetyä (H2S). Rikkisulfidit ovat hitaasti reagoivia, mutta niiden käsittelyyn liittyy huomioitavaa, sillä H2S on myrkyllistä.

Käyttökohteet ja tutkimus. Teollisesti rikkisulfidejä käytetään katalyyteina öljynjalostuksessa, esimerkiksi hiilivedyn desulfuroinnissa ja hydrokrakkauksessa. Tutkimuksessa niillä osoitetaan lisäksi sovelluksia elektrolyyttien ja energiamateriaalien, kuten katalyytteina tai elektrodimateriaaleina, kehittämisessä.

Turvallisuus. Nickel- ja rikkisulfidiyhdisteet voivat olla terveydelle ja ympäristölle haitallisia; niihin liittyy H2S-gasivuotojen riski erityisesti hapettumis- tai happamissa olosuhteissa. Käsittelylle on noudatettava asianmukaisia turvallisuus- ja ympäristöohjeita.