Rikkisulfidit

Rikkisulfidit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa rikkihappi (rikin) S2- -ioni on sitoutunut metalliin tai epämetalliin. Tämä muodostaa laajan mineraaliluokan sekä useita teollisesti tärkeitä yhdisteitä. Yleisessä muodossa rikkisulfidit voidaan kirjoittaa kaavalla MxSy, missä M on metalli ja S edustaa sulfidi-ryhmää. Useimmat rikkisulfidit ovat ioniyhdisteitä, joissa rikin ja metallin välinen side on vahva.

Geologisesti rikkisulfidit esiintyvät pääasiassa malmivarastoina ja hydrotermalisten nesteiden saostumina. Ne muodostuvat sekä magmisen kiteytyksen että hydrotermalisen toiminnan yhteydessä. Biologiset prosessit, kuten bakteerien sulfaatin pelkistys, voivat vaikuttaa sedimentaaristen ympäristöjen sulfidi-mineraalien syntyyn ja muuttumiseen.

Ominaisuudet ja esiintyminen: Rikkisulfidimineraalit voivat olla metallin kaltaisia, niillä on usein kiiltävä pinta ja niiden väri vaihtelee harmaasta kellanruskeaan. Ne esiintyvät monipuolisesti rakenteeltaan ja koostumukseltaan, ja niiden elektroni- ja johtavuusominaisuudet vaihtelevat.

Käyttö ja jalostus: Monet rikkisulfidimineraalit toimivat tärkeinä metallien, kuten kuparin, sinkin, lyijyn, nikkelin ja koboltin, lähteinä. Jalostus etenee rikastuksella, polttamisella (roasting) ilmassa, jolloin syntyy metallin oksideja ja rikkidioksidia (SO2), sekä lopulta pelkistämällä tai elektrolyysillä metallia.

Ympäristövaikutukset: Rikkisulfidien epäedullinen altistuminen ilman hapelle voi johtaa happamoitumiseen ja rikkidioksidin sekä rikkihapon muodostumiseen, mikä voi aiheuttaa happamat kaivosjätteet ja veden laimeutumisen.

Esimerkkejä: Yleisimmiksi rikkisulfidimineraaleiksi mainitaan pyriitti (FeS2), galena (PbS) ja sphaleriitti (ZnS).