ribonukleotideja

Ribonukleotidit ovat RNA:n rakennuspalikoita sekä solun energiatasapainon ja signaalien säätelyyn osallistuvia yhdisteitä. Ne ovat monomeerejä, jotka koostuvat riboosista, emäksestä (adenosiini-, guanosini-, cytidiini- ja uridiini-emäksistä) sekä yhdestä, kahdesta tai kolmesta fosfaattiryhmästä. Yleisimmät muodot ovat NMP:t (monofosfaatti), NDP:t (difosfaatti) ja NTP:t (triphosfaatti). Erityisesti NTP:t kuten ATP, GTP, CTP ja UTP toimivat sekä RNA:n rakennuspalikoina että energian lähteinä.

RNA-polymeraasit käyttävät NTP:itä RNA:n synteesissä, jolloin emästen lisäksi RNA-ketjun rakentamiseen tarvitaan riboosisokeri ja fosfaattiryhmät. Ribonukleotidit ovat myös tärkeitä energiantuotannossa ja solun viestinnässä: ATP ja GTP ovat keskeisiä energian varantoja, ja cAMP sekä cGMP toimivat sekundaarisina viestittäjinä monissa signaalireiteissä.

Ribonukleotidit eroavat deoksiribonukleotideista sokerin rakenteen vuoksi. Ribose-sokerissa on 2'-hydroksyyliryhmä, kun DNA:ssa käytetään deoksiriboosia, jossa 2'-kohta puuttuu. Tämä vaikuttaa molekyylin stabiliteettiin ja hydrolyysiherkkyyteen sekä RNA:n rakenteeseen ja toimintaan.

Ribonukleotidien biosynteesi koostuu de novo -reiteistä sekä salvage-reiteistä. De novo -polulla rakennus alkaa riboosi-5'-fosfaattista PRPP:stä ja etenee puriinien sekä pyrimidiinien esiastemien kautta, lopuksi muodostaen NMP:itä, joita voidaan fosforyloida NDP- ja NTP-muodoiksi. Salvage-reiteissä nukleosidit palautetaan takaisin NMP:iksi entsymaattisesti kierrätyksen avulla.