reunavaikutusten

Reunavaikutukset ovat ekologisia muutoksia, jotka ilmenevät kahden elinympäristön rajan tuntumassa. Ne syntyvät ympäristöolojen ja lajien välisistä kontrasteista sekä siitä, miten rajapaikka muokkaa mikrokliimaa, valo-olosuhteita, kosteutta ja ravinteiden saatavuutta. Näillä alueilla muuttuvat usein sekä lajien yhteisöjen koostumus että niiden toimintojen tehokkuus, kuten pölytys ja siementen leviäminen.

Ajoittavia tekijöitä ovat sekä abiottiset (ympäristön olosuhteiden muutos reunan tuntumassa) että biotiset tekijät. Reunalla voi olla suurempi valon määrä, korkeampi lämpötila, voimakkaampi tuuli ja alhaisempi ilmankosteus kuin sisäosissa. Lisäksi lajien vuorovaikutukset, kilpa- ja saalistusverkot sekä vieraslajien pääsy uusiin tiloihin vaikuttavat siihen, mitkä lajit menestyvät reunan tuntumassa.

Seurauksina reunavaikutukset voivat lisätä joidenkin lajien runsautta paikallisesti, mutta ne voivat heikentää sisäalueiden erikoistuneita lajeja sekä muuttaa ravintoverkkoja, pölytystä ja siementen leviämistä. Reunavyöhykkeet voivat tarjota suotuisia elinympäristöjä tietyille lajeille, mutta ne voivat myös lisätä haavoittuvuutta, jos reunan kontrasti kasvaa tai ihmisvaikutukset fragmentoivat maisemaa.

Tutkimus ja hallinta hyödyntävät kenttätutkimuksia, transektoita, etäseurantaa sekä malleja reunojen vaikutusten kartoittamiseen. Hallintakeinoja ovat esimerkiksi sisäalueiden suojelu, vieraslajien hallinta sekä varjostus- tai suojavyöhykkeiden luominen, joilla ylläpidetään maiseman monimuotoisuutta.

Reunavaikutuksia tarkastellaan usein metsien, kosteikkojen, niittyjen ja kaupunkien reuna-alueilla sekä näiden ekosysteemipalveluiden kontekstissa.