retraumatisointia

Retraumatisointi tarkoittaa tilannetta, jossa aiemmin koettu trauma aktivoituu uudelleen nykyhetkessä. Henkilö kohtaa muistutuksia—kutsuttuna ärsykkeenä, tilanteina tai vuorovaikutuksina—joiden seurauksena voi palautua voimakas ahdistus, pelko, tai oireet kuten unihäiriöt, hyperarousal ja välttely. Retr... ei ole itsenäinen diagnoosi, vaan ilmiö, joka liittyy traumaan ja sen toipumiseen sekä arjen kokemuksiin.

Ilmiö voi syntyä monissa yhteyksissä. Terveydenhuollon, sosiaalisen tuen, oikeus- ja vanhemmuusprosesseissa sekä opiskelu- tai työympäristöissä ihmiset voivat kokea retraumatisaatiota, kun he kohtaavat kontrollin, sääntelyn tai rajojen rikkomista, kylmyyttä, vertaispaineita tai tutkivia käytäntöjä. Media ja julkiset tilat voivat myös laukaista muistutuksia. Retr... voi heikentää luottamusta instituutioihin ja vaikeuttaa hoitoon sitoutumista sekä toipumisen etenemistä.

Riskitekijöitä ovat aiempi moninkertainen trauma, dissosiaatio, korkea stressi, tilanteiden ennakoimattomuus, kontrollin menetyksen pelko sekä voimakkaat valtasuhteet. Oireet voivat ilmetä uuden stressin aikana tai uudenlaisina reaktioina vanhoihin muistoihin.

Ennaltaehkäisy ja hoito perustuvat trauma-tietoiseen lähestymistapaan: turvallisuus, luottamus ja läpinäkyvyys; valinnanmahdollisuuksien ja yhteistyön korostaminen; yksilön voimaannuttaminen sekä kulttuurinen sensitiivisyys. Tukea voivat tarjota asiantuntijat sekä vertaistukiryhmät, ja hoitomuotoina mainitaan mm. traumaan liittyvän oireilun lievittäminen sekä toipumisen tukeminen muun muassa kognitiivisilla ja sensorisilla menetelmillä sekä, tarvittaessa, hoitomuodot kuten EMDR tai kognitiivis-behavioraalinen terapia. Yksilön ja yhteisön tehtävä on vähentää toistuvan trauman riskejä ja luoda turvallisempia, kunnioittavia kohtaamisen paikkoja.